tiistai 30. kesäkuuta 2015

Yhtymiä eli pieni kirjoitus siitä suuresta E-kysymyksestä

Johdanto
Tämän aiheen ei ole tarkoitus olla pääteemani eikä tähän aiheeseen vielä tässä vaiheessa pitänyt edes tulla. Aktivoiduin kuitenkin kirjoittamaan aiheesta sen ajankohtaisuuden vuoksi, koska tämä oli selvästi tavallista enemmän esillä juuri päättyneissä suviseuroissa. Useissa saarnoissa tuotiin esille puhujien ja seurakuntavanhinten kokouksessa huomattavan useassa puheenvuorossa Siionin sydämelle tuotu huoli "nuorista perheistä" ja "syntymättömistä lapsista". Myös tämän kirjoituksen täsmälliseen aiheeseen eli opilliseen kysymykseen viitattiin.

Netissä kirjoitettaessa on se vaikeus, että täällä ei ole toimittajasetää, vaan pitää itse yrittää sanoittaa asiat kohilleen. Siksipä aloitan tämän kirjoituksen muistuttamalla siitä, että tarkoitukseni on yleensä käsitellä yhtä asiaa kerrallaan ja vielä kertoa, mikä tämä yksi asia on.

Raamattuun perustuva opillinen kysymys?
Mitä yhteistä on avioliitolla ja sen pysyvyydellä (Mark. 10:6-9), avioliiton ja aviovuoteen kunniassa pitämisellä (Hepr. 13:4), sukupuolielämän aktiivisuudella itsensä hillitsemiseksi (1. Kor. 7:5), Jumalan tahdon arvioimisella ja kristityn uudistumisella (Room. 12:1-2), Kristuksella israelilaisten kompastuskivenä (Luuk. 2:34-35), Jeesuksen kehotuksella sallia aikuisten hätistelemien lasten tulla hänen luokseen ja opetuksella lastenkaltaisten valtakunnasta (Mark. 10:13), elämänsä kieltämisellä ja ristin kantamisella (Matt. 16:25), Jumalan kaikkitietävyydellä, ihmeellisellä luomistyöllä ja toimimisella elämän antajana ja ottajana (Ps. 139:11-16, Job. 10:12, 1. Sam. 2:6), ilolla lapsista Herran lahjoina (Ps. 127),  Faraon määräämällä poikalasten joukkomurhalla (2. Moos. 1:16-17) ja Onanin laiminlyönnillä täyttää velvollisuutensa maata kälynsä kanssa ja herättää veljensä suku myöhemmin annetun "lankousavioliittolain" mukaisesti (1. Moos. 38:7-10 ja 5. Moos. 25:5)? Entä sillä, että Kaikkivaltias luotuaan tyhjään maailmaan elukat ja ihmiset antoi sekä elukoille että ihmisille tehtävän ja kyvyn (ja halun) lisääntyä ja täyttää maa (1. Moos. 1 luku)?

Tällä hyvin sekavalla joukolla erilaisia asioita on sellainen yhtymä keskenään, että nämä ovat aika tyhjentävästi ne raamatulliset perustelut, joihin on viitattu ja joiden siten tulee perustaa usko aivan erityiseen näkökulmaan Apostolisen uskontunnustuksen ensimmäisestä uskonkappaleesta. Tämä on usko Jumalaan Luojana: "Minä uskon Isään Jumalaan, kaikkivaltiaaseen taivaan ja maan Luojaan." Raamatunkohtien luettelo on netistä napattu, joten jos tuossa ei ollut kaikki raamatunkohdat, lisää vain niitä ilomielin kommentteihin.

Voin kuvitella, että aihepiiriin erityisesti perehtymätön ei edellä kirjoitetun perusteella varmaan ymmärrä lainkaan, mistä ihmeestä minä nyt kirjoitan. Annahan, kun selitän. Tämän kirjoitukseni aiheena on sen kysymyksen esittäminen ja miksei pohtiminenkin, onko syntyvyyden säännöstely kristinuskossa oppillinen kysymys. Tämä uskontunnustuksellinen näkökulma on nimittäin nykyisinä maailmanaikoina ollut keskeisin E-kysymykseen liitetty argumentti.
Yhtenä esimerkkinä Lohi 2009: "Vanhoillislestadiolaisille ehkäisykielteisyys ei ollut vain avioliiton etiikkaan kuuluva asia, vaan myös luovuttamaton opillinen kysymys, joka kytkeytyy ensimmäiseen uskonkappaleeseen.
Ehkäisemättä jättäminen siis näyttää meillä kytkeytyvän tai jäljempänä havainnollistettavalla tavalla jopa sisältyvän mainitun uskontunnustuksen ensimmäiseen uskonkappaleeseen eli uskoon Jumalasta Luojana. Nyt on erittäin tärkeää huomata, että pelastava usko on ilmaistu nimenomaan uskontunnustuksessa. 

On pelottavaa, jos pelastuksen kysymyksistä jää tulkinnanvaraisuutta. Onkin ihan oikeasti aiheellista kysyä ja aivan hyvällä syyllä ja siis aivan turvallisesti voimmekin kysyä toisiltamme, olisiko kuitenkin kyse "vain" siitä, että usko Luojaan ihanana elämän lahjoittajana ja ylläpitäjänä vaikuttaisi uskovassa lasten vastaanottamista? 

Ei. Eihän kyse saa olla vain tästä! Tämä on torjuttu usein ja selvästi ja nimenomaisesti. Vai miksi muuten juuri tämän lasten vastaanottamisteon kohdalla sanottaisiin esimerkiksi sen olevan "luovuttamaton uskonopillinen kysymys", ei pelkästään uskosta vuotava hedelmä. Nimenomaisesti myös on torjuttu se, että kyse olisi kristillisen etiikan alueen kysymyksestä. Se, että kyse olisi eettisestä kysymyksestä, mahdollistaisi tapauskohtaista harkintaa, jota tosiasiassa toki (useimmat) sallivat käytettäväksi.

Mitä opetamme pelastuksesta?
Pelastuksesta taas opetamme, että saamme sen yksin uskosta, yksin armosta, yksin Kristuksen tähden.

Juuri tässä yhdessä lisääntymiskysymyksessä ollaan siis ilmeisesti opillisessa mielessä aivan erityisalueella. Ollaan jossain sellaisessa erityisessä leikkauspisteessä, jossa usko ja tämä yksi teko salaperäisellä ja jotenkin aivan erityisellä tavalla yhtyvät toisiinsa. Onko tämän yhden erityiskysymyksen kohdalla kyse jonkinlaisesta tekouskosta tai uskoteosta?

Ei yksikään - siis ei yksikään - muu elämänvalintoihimme liittyvä asia ole saavuttanut sentään sellaista virallistettua asemaa "luovuttamattomana uskonopillisena kysymyksenä", joka kytkeytyy jopa uskontunnustukseen. Kun asiaa ei ole tarkemmin avattu, joutuu yksittäinen kristitty epäilyksiin, tarkoittaako tämä erityinen uskonopillinen kysymys sitä, että ehkäisyyn turvautuvalla tai väärän mielipiteen omaavalla ei ole pelastusta. Voi heidän raskasta taakkaansa, joille tämän ristin kantaminen on elämän ja terveyden sortuessa muodostunut inhimillisesti ajatellen mahdottomaksi tehtäväksi! Näennäisesti heidän pitää omilla teoillaan ratkaista ja myös osoittaa, miten suhtautuvat uskontunnustukseen. Olen nähnyt tämänkin tuskan. 

Vähitellen ymmärrän sellaisen naisen huokausta, joka kertoi kokevansa, että "uskoo omalla kehollaan".

Raamatun arvovalta
Raamatun arvovallasta meillä on aina opetettu, että oikea oppi pohjautuu aina yksin Raamattuun. Oppi ei siis koskaan voi perustua esimerkiksi perinteeseen, fiilikseen tai seurakunnan yksimieliseenkään päätökseen. Oppi ei muuten myöskään synny siten, että ohi ja irrallaan Raamatusta "usko avaisi silmämme näkemään, mikä on Jumalan tahto". Olemme aina ymmärtäneet, että "uskomme, opetamme ja tunnustamme ainoaksi säännöksi ja ohjeeksi, jonka mukaan niin kaikki opit kuin opettajatkin on tutkittava ja arvosteltava, yksinomaan Vanhan ja Uuden testamentin profeetalliset ja apostoliset kirjat". Tämä on vanhoillislestadiolaisuudessa aina ollut periaatteessa aivan vastaansanomaton perusasia. 

Jotta joku käsitys on oppia, sen täytyy siis milloin vain olla perusteltavissa Raamatulla oikeaksi opiksi. Oikea oppi löytyy Raamatusta useimmiten helposti ja siten, että yksinkertainenkin sen ymmärtää. Oppia vääräksi väittävä ei ole aivan syvimmällä vakavuudella velvollinen perustelemaan "oppia" vääräksi, koska varsinainen perusteluvelvollisuus on aina tietenkin opin muotoilijalla.

Nyt voisi olla hyvä palata kolmannessa kappaleessa kirjoitettuun ja erityisesti siinä oleviin linkkeihin. Oletko sinä kirkkaasti ja johdonmukaisesti ymmärtänyt, mistä tässä kaikessa edellä kirjoittamassani on kyse ja miten meidän tulisi vastata tekstin alkupuolella lihavoituna olevaan varsinaiseen pohdittavan olevaan kysymykseen? Minä en.

Loppukevennys
2000-luvulla on kristillisyydessä aivan ennenkokemattomalla tavalla ihastuttu paavin kirkon sukupuoliopetukseen. Heikäläisethän periaatteessa torjuvat perhesuunnittelun sallien kuitenkin luonnonmukaiset menetelmät. Verrattuna edellä ensimmäisestä uskonkappaleesta todettuun tulkintaamme katolinen kirkko ei sentään liitä apostolisen uskontunnustuksen Luoja-uskoon lisääntymispuuhia, ellei esim. seuraavaa heidän katekismuksensa tiivistelmää lasketa sellaiseksi: "Jumalan kaitselmus tekee työtään myös luotujen olentojen toiminnan kautta. Jumala antaa ihmiselle mahdollisuuden vapaasti osallistua hänen suunnitelmansa toteuttamiseen." Katolisen kirkon ehkäisyopetus perustunee pitkälti koko kirkon historian läpi leikkaavaan Aristoteleen filosofiasta periytyvään järkeisoppiin.

35 kommenttia:

  1. Siionin Kevät, kiitos tästä uudesta blogista! freepathways.wordpress-sivuston linkkilistalla oli tämän blogin linkki joten löysin tämän sieltä.

    Kylläpä täytyy todeta että sydämeni iloitsi ja iloitsee kaiken aikaa tätä blogia lukiessa. Pidän erittäin tärkeänä että näistä asioista voimme keskustella ja toki monessa blogissa on keskusteltukin, lisä ei silti liene pahasta.

    Mainittakoon tässä jo tuohon aiempaan postaukseen, että Reinikaisen Erkin Maaningan saarna on minullekin tuttu ja vieläkin sitä kuunnellessa/lukiessa mieli herkistyy. Vanha veli saarnasi siinä niin keskeltä ja toi aivan oikein esille näitä seikkoja miten meillä on riski/vaara lisätä ihmisestä lähteviä oppeja/ opin lisäyksiä mukaan uskonkilvoitteluun. Monesti kuulee seuroissakin, miten meidän ei tule ottaa Raamatun opetuksesta mitään pois (eli ottaa vain sen mikä itsestä tuntuu sopivalle) ja se onkin ihan oikein, mutta iloitsen joka kerta kun puhujaveli mainitsee myös, että mitään ei sinne saa myöskään lisätä ja tämä asia on aivan 100% yhtä tärkeä kuin se ettei mitään saa ottaa pois.

    Sitten tuohon E-kysymykseen. Jos nuo ylläolevat Raamatun arvokkaat kohdat lukee läpi, huomaa että tosiasiassa missään kohdassa ei puhuta ehkäisyasiasta yhtään mitään. Huomasin itsekin kyllä, että Vaasan suviseuroissa joidenkin puhujien kohdalla nousi nämä asiat esille. On mielestäni tärkeää pohtia todella vakavasti, MIKSI tämä yksi ja ainut asia saa näin paljon huomiota, MIKSI siihen suhtautuminen (ns. virallisemmissa kannanotoissa) on muuttunut vuosien aikana/ oikeastaan aaltoillut, MIKSI kyseessä sanotaan olevan "luovuttamaton opillinen asia" ja kuitenkaan Raamatussa näin ei oikeasti opeteta ja suhtautuminen on voinut ajan oloon muuttua. Eikö tämä kaikki kerro siitä, että ko. asia on ihmisestä lähtöisin. Sanoisin jopa näin rohkeasti, että e-kysymys on suurin yksittäinen sielunvihollisen valhe, joka ikinä on kohdannut rakasta kristillisyyttämme. Tämän valheen avulla on saatu ihmisiä luopumaan uskosta, saatu monen elämä raskautettua todella pahasti ym ym. Ja itse uskon, että ko. asia ei missään nimessä ole opillinen kysymys. Ja nyt toivon että kukaan ei ala sotkemaan tähän mitään aborttikysymystä, se on aivan eri asia kun ehkäisykeskutelu.

    Toivon että tässäkin blogissa keskustelu saa käydä vilkkaana, asiallisena ja puhutaan asioista asioina.

    -Muusikko

    VastaaPoista
  2. ks. ja vrt.
    http://hulluinhuonelainen.blogspot.fi/2014/09/ehkaisykielteisyyden-perusteita.html

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos -Muusikolle ja Markku Korteniemelle kommenteista.

      Muutama juttu vähän keskustelun sivuitsekin, vaikka liian pitkähän tästäkin tulee. Varmaankin koen olevani vakavan selityksen velkaa koko postauksestani. :)

      Olen aikanaan tuon erittäin korkealle arvostamani Hulluinhuonelaisen kirjoittaman blogimerkinnän lukenut ja pitää perehtyä siihen uudelleen ja vielä tarkemminkin. Mielessäni itse asiassa kävi joskus kirjoittaa samassa asiassa, kun tähän nykyisen katolisen kirkon perinteeseen on virallisissakin yhteyksissä viitattu. Myönteisyys ja avoimuus elämän vastaanottamiselle ja suurperheisyys ovat ehdottomasti myönteisiä asioita ja voidaan nähdä Raamatun ilmoituksesta kannustusta siihen. Tähänkään näkökulmaan ei muuten sisälly minulla itselläni elämässäni mitään henkilökohtaista ongelmaa. Hulluinhuonelainen kirjoittaa hieman eri näkökulmasta, erityisesti filosofian ja tulkintani mukaan etiikan näkökulmasta. Eikä (tietenkään) kirjoita, että sen kohdalla puhuttaisiin autuuden kysymyksistä. Tämän viimeksi mainitun kysymyksen esittäminen yritti olla oma pointtini.

      Se asia, josta itse nyt olen huolissani on se, että monelle ihan oikeasti – ei todellakaan vain teoriassa! – on epäselvää tämän kysymyksen ja uskonvanhurskauden suhde. Tämä olisi syytä puhua suomeksi. Kuitenkin jo pelkkä kysymyksen esittäminen tosielämässä torpataan 1. Mooseksen kirjan alkuun viitaten vihjaamalla kysyjän kysymys käärmeen esittämäksi: "Sanoiko Jumala todella niin?". Itse voin tarvittaessa sanoa vapaasti oman käsitykseni (ehkä sen päättelittekin) nyt käsiteltävään varsinaiseen kysymykseen ihan vapaasti kenelle vain, mutta nyt esittämäni kysymyksen aktiivinen esittäminen taas tuntuu itsestäni älyttömän vaikealta.

      Ajatelkaamme, että viimeksi virallisesti kantaa otettaessa eli vuonna 2009 on pureksimatta nielaistu ja viitattu seuraavansisältöiseen päätökseen: ”Perhesuunnittelu kaikissa muodoissaan edellyttää luopumista kristillisen kirkon ensimmäisestä uskonkappaleesta (SRK / 29.6.1974)." Luopuminen uskontunnustuksesta kai sisältää luopumisen pelastuksesta? Jos virallista ”oppiamme” haluaisi määritellä, niin tässä esitetty olisi kai vahvin tulkinta vallitsevasta tilasta. Samaan aikaan suuri osa ei sano asiaa noin tai ehkä paremminkin tietoisesti vaikenee koko kysymyksestä. Vaikka itse asiasta on mitä mieltä, tuskin kukaan väittää, ettei asia olisi niin tulkinnanvarainen, ettei se kaipaisi täsmennystä.

      Se, että koko aihepiiri on yhteisön kannalta arka ja yksilön kannalta intiimi, ei oikeuttaisi ketään kristittyä väistämään kaikkein suurinta aihepiiriin liittyvää kysymystä.

      Poista
  3. Hienoa, keskustelu on lähtenyt hyvin käyntiin. Lisään omaan aiempaan kommenttiini vielä, että kyllä minunkin mielestä ehdottoman positiivisia ja tärkeitä asioita on elämänmyönteisyys, avioliitto miehen ja naisen välillä ja siihen liittyvä perheen kasvamisen mahdollisuus, myös suurperhekin. Uusi elämä on aina erittäin kallis ja kaunis asia ja Jumalan lahja.

    Minäkin olen lukenut Markun laittaman blogitekstin Hulluinhuonelaisesta ja tärkeää pohdintaa sekin on, mutta tässä nimenomaan pohditaan asiaa uskonopillisesta näkökulmasta ja toivon että siinä pysyisimme.

    -Muusikko

    VastaaPoista
  4. Vastaukset
    1. Minusta tämä on oikein mukava vastaus ja ajattelisin, että kai kysymystä voi tietyllä tavalla käsitellä opillisena, kunhan ollaan tarkkoja, miten tämä rajataan. Kun on puhuttu uskonopillisesta kysymyksestä, ei ole avattu, mitä sillä tarkoitetaan.

      Lähdin vielä kelaamaan, mitä "uskonopillinen" pohjimmiltaan tarkoittaa tai mitä se voi tarkoittaa. Lienee synonyymi sanalle dogmatiikka, joka tutkii dogmeja.

      Dogmeja taas kun pysähdymme miettimään, ollaan taas aika lailla asioiden ytimessä.

      Tätäkin, kun pysähtyy miettimään, johtuu mieleen että joko käsitteissä vain on epätarkkuutta (tämä on toivottavampaa ja kai todennäköisempää) tai sitten joku on tahtonut ihan oikeasti kytkeä asian niihin ihan ydinkysymyksiin.

      Poista
  5. Menestystä uudelle blogille!

    Avaus tästä aiheesta on minustakin todella tervetullut ja onkin jo herättänyt hyvää keskustelua. Kysymys ehkäisemättömyyden hengellisestä merkityksestä on kohoamassa aiempaa avoimempaan käsittelyyn Jlan valtakunnassa. Tämä on pelkästään hyvä suunta. Keskustelemalla pystymme täsmentämään käsitteitä ja tunnistamaan mahdolliset riskit ajautua harhapoluille.

    Kuten blogisti edellä pohdinnoissaan osoitti, ehkäisemättömyys on useissa lausunnoissa (mm. SRK:n edellinen pj) nostettu uskontunnustuksen tasolle ja alleviivattu siihen sitoutumista uskonopillisena ratkaisuna.

    On saarnattu, että ehkäisemättömyys liittyy uskon ytimeen, oppiin Jumalasta Luojana. Jos siis joku ehkäisee, on esitetty että silloin hän nousee uskontunnustuksen ensimmäistä uskonkappaletta vastaan.

    Nyt kuitenkin on samalla eri yhteyksissä todettu (ml. nykyinen SRK:n pj), että tietyissä hätätilanteissa ehkäisy voi tulla kysymykseen. Eli uskontunnustukeen kytketty "perustava opillinen kysymys" ei olekaan sitä riippumatta siitä, missä inhimillisessä elämäntilanteessa kristitty kulloinkin vaeltaa.

    Tässä paljastuu ajattelun harhapolku. Kun kerran ehkäisemättömyyden käytäntö perustuu uskoon Jumalasta Luojana, ei tietenkään voi olla mahdollista kieltää uskoaan Jumalaan ”hätätilanteessa”.

    Vai voinko tosiaan mennä sille tielle, että voisin sanoa, että tukalasta elämäntilanteestamme johtuen joudumme puolison kanssa hetkellisesti teollamme kieltämään uskomme Jumalaan, Kristuksen lunastustyöhön ja Pyhän Hengen eläväksi tekevään voimaan?

    Tällainen opillinen rakennelma on sisäisesti täysin ristiriitainen. Se osoittaa sen, että vaikka virallinen opetus periaatteessa pitää ehkäisemättömyyttä Jumalaan uskomisen perustavana osana, uskontunnustukseen rinnastettavana opillisena kysymyksenä, se käytännössä lopulta kuitenkin käsittelee sitä nimenomaan _eettisenä ratkaisuna_.

    Eettinen ratkaisu pitää taas sisällään tapauskohtaisia, vaihtelevia inhimillisiä, luonnolliseen elämään kuuluvia tekijöitä ja niiden mukaista vastuullista harkintaa.

    Mutta uskontunnustus ja se mitä Jumala on ja mitkä Hänen lupauksensa meille ovat, ei vaihtele inhimillisen elämän erilaisten tilanteiden mukaan. nimenomaan se pysyy kautta maailmanajan samana.

    Nähdäkseni olemme tässä keittäneet sinänsä valitettavan, "hengellistetyn sekametelisopan", jossa kristillisen uskon luovuttamattomat perusteet ja arjen etiikka on sotkettu virheellisesti keskenään.

    Tukevaa, murenematonta perustaa uskomiseen näissäkin kipuiluissa saa muuttumattomasta Jumalan sanasta. Tarkemmin tuosta uskontunnustuksen asiasta on suositeltavaa tutustua Katekismuksen lukuun Ensimmäisen uskonkohdan selitys.

    E.V.

    VastaaPoista
  6. Ensinnäkin minun pitää pyytää anteeksi blogin kirjoittajalta, jos olen tulkinnut häntä väärin siinä, että olen tulkinnut, että kyseessä olisi sarkasmi. Minut johti siihen kaikkien mahdollisten ja mahdottomien raamatunkohtien siteeraaminen ilman mitää kriittistä tulkintaa, vain luettelona. Kaiken mahdollisen "tavaran" lastaaminen tähän aiheeseen ei kuitenkaan ole oikeasti kristillistä opetusta.

    En tähän nyt kopioi kokonaan sitä, minkä kirjoitin suomi24 keskusteluun ( http://keskustelu.suomi24.fi/t/13673094 ), mutta haluisin tässä koottuna palata vastaukseeni, että ensimmäinen uskonkohta uskontunnustuksessa ei ole ehkäisemättömyysoppia vaan ihmisen tunnustus siitä, että vaikka Jumala olisi käyttänyt kosmista alkuräjähdystä maailmankaikkeuden luomisen alkuna, on kristityn uskon perusta se, että kaiken takan on Jumala ja hänen suunnitelmansa elämän luomisesta. Ateisti ei usko tähän. Uskoo vain tieteeseen eikä siihen, että sen takana olisi kristinuskon Jumala.
    Mitään muuta kohtaa Raamatussa ei ole mikä koskisi ehkäisyä, kaikki muu koskettaa ihan muita asioita, jos lukee ei lauseita irallaan, vaan lukee koko sen kokonaisuuden (yleensä kappaleen pituisen), mistä siinä on kyse.

    Luomiseen lapset liittyvät kahdella tavalla, elävä henki ihmisessä, elävänä syntyvässä sikiössä on Jumalan luomistyö. Toinen on Jumalan luomaansa ihmiseen kaikissa kulttureissa ilmenevä halu saada lapsia, biologinen halu on Jumalan luomistyötä ja näkyy erityisesti tahattomasti lapsettomien kärsimyksessä. Missään ei kuitenkaan ole määritetty kaivattavien lasten määrää ja kytketty sitä "sukusolujen oikeudeksi".

    Mistä sitten on kyse on mielestäni hyvin sanottu ortodoksisen kirkon opetuksessa, missä yksittäisten sukupuoliyhdyntöjen sijaan on esitetty avioliiton tarkoitukseksi lasten syntymä ja kasvattaminen ja että liitto missä tavoitteena on kokonaan sulkea pois lapset ei ole ortodoksisen kirkon opetuksen mukaista.
    http://www.ortodoksi.net/index.php/Ehk%C3%A4isy
    "Avioliiton on oltava avoin lapsen saamiselle, sillä se on sen yksi tärkeimmistä tarkoituksista. Vaikkei tämä kuitenkaan ole ainoa tarkoitus on tämä niin kutsuttu "perusavoimuus" oltava. Ehkäisy on siinä mielessä hyväksyttävää, muttei "millä hinnalla hyvänsä". Se ei ole ortodoksisen kirkon opetuksen mukaista silloin jos avioliitosta yritetään täysin ja aina eristää lapsensaannin mahdollisuus."

    Olen laittanut loppuun tekstiini ensin vastauksen ehkäsyn perusteluun lainaamastasi kohdasta:

    "Se on hedelmättömän Hannan rukous Jumalalle. Hedelmättömän naisen rukous Jumalan puoleen on Jumalan kaikkivoipisuuden tunnustamista ja rukousta. Hannan paikalla rukoilijaksi asetettu tietää mikä ero on Hannan rukouksella ja vanhoillislestadiolaisella ehkäisyopilla. Nimittäin se Hannan paikalla rukoileva joutuu elämän koulussa hyväksymään myös ehkäisyn, esim silloin jos jokainen alkava raskaus on tuomittu johtamaan keskenmenoon tai lapsen kuolemaan. Hanna rukouksen käyttäjä ei tunne rukousta eikä tiedä mistä puhuu."

    Luominen ja lapsi ovat siinä Hanna rukouksessa. Jumala on ihmisen luodessaan luonut ihmiselle halun saada lapsia, ei käskynä, ei armon ehtona, ei oppina, siksi Luther sanoo enemmän kuin käsky.

    etsivä-xx

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos viestistäsi etsivä-xx. Ole ihan vapaa. Miten sen nyt ottaa, sarkasmiakohan? Siihen liittyisi kai ivaamisen ajatus. Pois se minusta. Lainaamani luettelo pitää sisällään raamatunkohdat, joihin lienee vedottu tämän kysymyksen yhteydessä. Kaikkia en ehkä ole itse seuroissa kuullut, mutta en myöskään osaa kohtia lisätä.

      Luettelon liittäminen ei sinänsä siis ole kannanotto mutta ei siinä ole sarkastistakaan tarkoitusta. Se oli lukijan palvelemista asian itse selvittämiseksi.

      Kirjoituksen ajatus oli pohtia, onko ehkäisy opillinen kysymys. Itse olen sitä mieltä, että jos sana "opillinen" käsitetään sen varsinaisessa suppeassa merkityksessään (= pelastuksen kysymykset), ehkäisy ei voi olla opillinen kysymys. Muuten olemme irtautuneet luterilaisuudesta ja Jumalan sanan keskeisimmästä sanomasta. Asia on tietenkin toinen, jos "oppi" ymmärretäänkin laajasti käsittämään erilaisia raamatun valossa arvioitavia asioita, kuten esim. naispappeus tai avioliitto.

      Poista
    2. Kiitos keskustelusta blogisti. Olen samaa mieltä kanssasi siitä että ehkäisy ei ole vanhurskauttamisen asia opissa.

      Kovasti olet muutoin varovainen ottamaan kantaa, mikä voidaan tulkita keskinäisen rauhan sälyttämiseksi, mikä on lestadiolaista hyvääkin kulttuuria. Ihan näin ongelmatonhan asia ei kuitenkaan ole, tiedät varmaankin hyvin, että asiasta kipuillaan ja tätä asiaa ei sitten aina suinkaan pureta. Täällä siitäkin voisi keskustella mutta ei nyt näytä niin runsaasti kirjoituksia kirvoittavan. Minulle ei niin nuorelle naiselle asia ei ole käytännössä tämän päivän asia, mutta toki olen monet asiat joutunut miettimään ihan niin kuin kuka tahansa muukin, eri syistä varmaankin kuitenkin, kun en ole lestadiolaiseksi syntynyt. Yksi lestadiolaisuude harha on sekin, että ei ajatella, että muutkin ihmiset miettivät elämänsa asioita Raamatun tekstien valossa.

      etsivä-xx

      Poista
  7. Kristinusko ja juutalaisuus ovat eettisiä uskontoja; pohjana on Jumalan ilmoitus hyvästä ja pahasta, oikeasta ja väärästä. Eikä Jeesus tullut lakia kumoamaan, vaikka tiivisti lain punaisen langan rakkauden kaksoiskäskyyn (Matt. 22:37-39), kultaiseen sääntöön (Matt. 7:12), ja toisaalta tiukensi sen tulkintaa aina ajatuksiin asti (Matt 5-7).

    "Älkää luulko, että minä olen tullut lakia tai profeettoja kumoamaan. En minä ole tullut kumoamaan, vaan toteuttamaan. (Matt 5:17)

    Sentähden, kaikki, mitä he sanovat teille, se tehkää ja pitäkää; mutta heidän tekojensa mukaan älkää tehkö, sillä he sanovat, mutta eivät tee. (Matt 23:3)

    Totisesti, totisesti: joka pitää kiinni minun sanastani, ei milloinkaan näe kuolemaa." (Joh. 8:51)

    Kun sanomme, ettei laki kuulu enää kristitylle, tarkoittaa se sitä, että suhteessa pelastukseen, olemme päässeet armoperiaatteen alle ja osallisuuteen, mikä ei kuitenkaan anna meille oikeutta ja lupaa elää ehdoin tahdoin lakia rikkoen. Senkin tähden rippikoululeireillä on tänäkin kesänä päntätty myös 10 käskyn lakia aivan ulkomuistiin...

    Myös syntyvyyden säätelyyn suhteen niin ortodoksijuutalaisuuden kuin kristillisen kirkon asenteen ja tulkinnan pitkä punainen lanka on kielteinen. Jumala siunasi heidät ja sanoi heille: "Olkaa hedelmälliset, lisääntykää ja täyttäkää maa ja ottakaa se valtaanne.” (1.Moos. 1:28)

    Jeesus rikkoi sapattikäskyä ja puhtaussääntäjä tietyissä tilanteissa lähimmäisen rakkauden perusteella. Vastoin käskyä ”älä tapa” Paavali katsoi, ettei esivalta kanna miekkaa perusteettomasti ja Augustinus loi oikeutetun sodan käsitteen puolustaaksemme heikompia. Valehtelukin lienee puolustettavissa joissakin äärimmäisessä tilanteessa, kun voimme esim. sillä pelastaa lähimmäisen pahantekijän käsistä. Eetikot ovat fundeeranneet vuosisatoja; onko oleellista teon peruste, teko vai sen seuraukset. Jumala hallitsee yksin tämänkin problematiikan ja siinä on tärkeä peruste sille, että Raamatun etiikka perustuu pohjimmiltaan Jumalan ilmoitukseen, vaikka toisaalta meillä on kokemus, että kymmenen käskyä ovat myös elämän laki ja samoihin normeihin ovat päätyneet useimmat muutkin uskonnot. ”Pakanakansatkin, joilla ei ole lakia, saattavat luonnostaan tehdä, mitä laki vaatii. Silloin pakanat, vaikkei heillä lakia olekaan, ovat itse itselleen laki.” (Room. 2:14) - Edellisen perusteella en pidä mahdottoman, että on tiettyjä tilanteita – mihin nykyinen puheenjohtajakin on viitannut – ettei raskaaksi tulo ole mahdollista. Se ei kuitenkaan romauta tätä pääperiaatetta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nyt olet Markku kaukana kaukana Kristuksesta.Lähdet ortoksijuutalaisuuden säännöistä. Ne ortodoksijuutalaiset siis se Israelissa elävä ryhmä, noudattaa todellakin Mooseksen puhataussäädöksiä. Niinhän sinäkin nyt olet viemässä väkeä lain alle siinn Mooseksen säädöksiin.

      "Jeesus rikkoi sapattikäskyä ja puhtaussääntäjä tietyissä tilanteissa lähimmäisen rakkauden perusteella."
      Puhatausssäädökset niitä sitten Markku vain noudattamaan. Voisit aloittaa tästä:


      3. Moos. 12:2
      "Sano israelilaisille: Kun nainen on synnyttänyt pojan, hän on sen jälkeen seitsemän päivää epäpuhdas, samalla tavoin kuin kuukautisvuodon aikana. [3. Moos. 15:19]
      3. Moos. 12:5
      Kun nainen on synnyttänyt tytön, hän on kaksi viikkoa epäpuhdas samalla tavoin kuin kuukautisvuodon aikana. Sen lisäksi hänen on odotettava verenvuodostaan epäpuhtaana vielä kuusikymmentäkuusi päivää, ja vasta sitten hän on puhdas.

      Naisesta ja myös miehestä, noudatako suvussasi tätäkin?
      16 "Kun miehellä on ollut siemensyöksy, hänen tulee peseytyä kauttaaltaan ja hän on epäpuhdas iltaan saakka.
      17 Jokainen vaatekappale tai nahkaesine, johon siemennestettä on tullut, on pestävä; se on epäpuhdas iltaan saakka.
      18 Kun mies on ollut naisen kanssa sukupuoliyhteydessä, molemmat peseytykööt, ja he ovat epäpuhtaat iltaan saakka.
      19 "Kun naisella on kuukautisvuoto, hän on epäpuhdas seitsemän päivää, ja se, joka sinä aikana koskettaa häntä, on epäpuhdas iltaan saakka.
      20 Kaikki, minkä päällä nainen kuukautistilansa aikana makaa tai istuu, tulee epäpuhtaaksi.
      21 Jokainen, joka koskettaa hänen makuusijaansa, pesköön vaatteensa ja peseytyköön; hän on epäpuhdas iltaan saakka.
      22 Jokainen, joka koskettaa mitä tahansa minkä päällä nainen on istunut, pesköön vaatteensa ja peseytyköön; hän on epäpuhdas iltaan saakka.
      23 Myös se, joka koskettaa jotakin hänen makuusijallaan tai istuimellaan olevaa esinettä, on epäpuhdas iltaan saakka.
      24 Jos mies makaa naisen kanssa hänen kuukautistilansa aikana, naisen veri tekee myös miehen epäpuhtaaksi seitsemän päivän ajaksi, ja jokainen vuode, jolla mies sinä aikana makaa, tulee epäpuhtaaksi. [3. Moos. 18:19, 3. Moos. 20:18; Hes. 18:6]
      25 "Jos naisella on muulloin kuin kuukautistensa aikana verenvuotoa usean päivän ajan tai jos hänen vuotonsa jatkuu yli kuukautisajan, hän on sinä aikana epäpuhdas samalla tavoin kuin kuukautistilassaan, [Mark. 5:25]
      26 ja siksi jokainen makuusija, jolla hän vuotonsa aikana makaa, samoin kuin kaikki, minkä päällä hän istuu, tulee epäpuhtaaksi samalla tavoin kuin kuukautistilan aikana.
      27 Jokainen, joka koskettaa niitä, tulee epäpuhtaaksi. Hän pesköön vaatteensa, peseytyköön vedellä ja olkoon epäpuhdas iltaan saakka.
      28 Jos nainen paranee vuodostaan, hän laskekoon paranemisestaan seitsemän päivää; sen jälkeen hän on puhdas.
      29 Kahdeksantena päivänä hän hankkikoon kaksi metsäkyyhkyä tai kaksi muuta kyyhkystä ja vieköön ne papille pyhäkköteltan oven luo.
      30 Pappi uhratkoon hänen puolestaan toisen syntiuhrina ja toisen polttouhrina ja toimittakoon näin vuodosta aiheutuvan epäpuhtauden sovitusmenot Herran edessä.

      Kun kirjoitat siitä että Jeesus jäti meille lain ja että VAIN POIKKUSTAPAUKSESSA JEESUS EI NOUDATTANUT PUHTAUSSÄÄNTÄJÄ.

      Luojalle kiitos, että en ole koskaan nuoruudessani ollut lähelläkään vl rippikoulua, vaan olen käynyt vanhakantaisen evl kirkon rippikoulun silloin vuonna yksi ja kaksi aikana ennen naispappeutta ja aikana, jolloin luettiin vuoden 1948 katekismusta.

      Kyllä minulle opetettiin, että Kristus täytti lain. Emme me ole puhtaita puhtaussääntöjen takia vaan Kristuksen vanhuskauden kautta syntisinä pyhiä.

      Olisin todellakin sinulta Markku (jota en valitettavasti tunne joten kenties loukkaan) odottanut jotakin teologista lähestymistapaa jonka minä tunnistaisin kristinuskoksi.
      Minua on kehoitettu lukemaan miten kävi Galatiassa. Kehoittaja on ollut ihan vakaana pidetty veli ja minun suhteeni perinnäisiin tapoihin sentää paljon lievempi kuin juutalaiset puhtaussäännöt. Kyse ei ole siitä että tekemisiä ei ajateltaisi vaan juuri siitä, mikä Paavalin teologia.

      etsivä-xx

      Poista
  8. Minusta tuossa Markun viimeisessä kommentissa näkyy hyvin, kuinka Jeesus itse esimerkkinä joka ajalle ( myös meille) toimi tilanteessa, jossa kristillinen rakkaus vaatii kumoamaan lain vaateen ja voittaa sen. Siis kristillinen rakkaus!

    En lakkaa toistamasta, että kaikki, mitä kristillinen rakkauys vaatii, on meille luvallista.

    Noh, mistä sitten johtuu, että toiset meistä tarvitsevat enemmän tätä kristillistä rakkautta juuri tässä lapsiaiassa?

    Se johtuu siitä, että olemme niin perin eri "rotuisia" jaksamaan ja venymään. Kaikista ei yksinkertaisesti ole suurperheen äideiksi tai isiksi niin, että pystyisivät huolehtimaan heistä säällisellä tavalla. Sellaisella, joka lapselle kuuluu. ( jokainen lapsi on "Jeesus-lapsi") Tämä liittyy myös Mooseksen kirjoittamaan ihmiselle tarkoitetun kaiken luodun vastuulisuuteen: viljelyyn ja varjeluun.

    Siinähän se raamatullinen etiikka ja moraali seisoo. Sen Jeesus tiivisti parhaiten antaessaan fariseuksille vastauksen suurimmasta käskystä - joka on samalla kaikkien käskyjen summa.

    Eri aikoina yhteiskunnat ovat olleet aivan muuta, kuin missä me elämme ja nytkin on eri puolilla maailmaa kovin erilaista synnyttää, hoitaa ja kasvattaa jälkeläisiä. Vanhemmat ovat joka ajassa osa sikäläistä yhteiskuntaa ja sen alaisuudessa.

    60-70-luvuilla kristillisyydessämme pesinyt harha johti useissa painotuksissa överiksi ja vikaan. Siitä seurasi, että lauma on kipuillut ja lukemattomat uhriutuneet lapsiasiassakin - paitsi "vahvarotuiset".

    Meillä on lupa luottaa, että Jumala tietää, mitä tekoa olemme, eikä vaadi meiltä uhreja.

    VastaaPoista
  9. Hyvä etsivä-xx, pitkästä lainauksestasi on jäänyt pois 3. Mooseksen kirjan luvun 12 ”Lapsensynnyttäjän puhdistautuminen”, jota Maria noudatti tuodessaan samalla Jeesuksen temppeliin ympärileikattavaksi. Luukkaan mukaan: ”Samalla heidän piti tuoda Herran laissa säädetty uhri, ´kaksi metsäkyyhkyä tai kyyhkysenpoikaa”. (Luuk. 2:24 vrt. 3.Moos. 12:8) Mainitsemasi evankelisluterilainen kirkkomme lienee virallisesti luopunut soveltamasta tätä kirkottamissääntöään vasta 1963, ortodoksinen kirkko ilmeisesti periaatteessa ei vieläkään...

    Vaikka Jeesus oli sanonut myös: ”Sitä, joka jättää laista pois yhdenkin käskyn, vaikkapa kaikkein vähäisimmän, ja siten opettaa, kutsutaan taivasten valtakunnassa vähäisimmäksi. Mutta sitä, joka noudattaa lakia ja niin opettaa, kutsutaan taivasten valtakunnassa suureksi.”(Matt. 5:19) katsoi alkuseurakunta ja alkukirkko, että esikuvallisen temmppelikultin aika oli päättynyt ja juutalainen rituaalisäännöstö kuului pääosin tähän.

    Alkoi Pyhän Hengen aika. Ja Pyhän Hengen oli määrä kirkastaa Uuden liiton Jeesukseen uskoville, miten Vanhan liiton ilmoituksiin suhtauduttiin, mitä siitä otettiin mukaan ja mitä ei:

    ”Kun Totuuden Henki tulee, hän johtaa teidät tuntemaan koko totuuden.” (Joh.16:13)

    ”Puolustaja, Pyhä Henki, jonka Isä minun nimessäni lähettää, opettaa teille kaiken ja palauttaa mieleenne kaiken, mitä olen teille puhunut.” (Joh. 14:26)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kirjoitat "Pyhän Hengen oli määrä kirkastaa Uuden liiton Jeesukseen uskoville, miten Vanhan liiton ilmoituksiin suhtauduttiin, mitä siitä otettiin mukaan ja mitä ei." Paavali on johdonmukainen siinä, että pakanakansat eivät ole velvollisia noudattamaan juutalaisia sääntöjä. Gal.5 Teidät on kutsuttu vapauteen, veljet. Mutta älkää tämän vapauden varjolla päästäkö itsekästä luontoanne valloilleen, vaan rakastakaa ja palvelkaa toisianne. Lain kaikki käskyt on pidetty, kun tätä yhtä noudatetaan: "Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi." Tarkoitan tätä: antakaa Hengen ohjata elämäänne, niin ette toteuta lihanne, oman itsekkään luontonne haluja. Liha haluaa toista kuin Henki, Henki toista kuin liha. Ne sotivat toisiaan vastaan, ja siksi te ette tee mitä tahtoisitte. Mutta jos Henki johtaa teitä, ette ole lain alaisia. Lihan aikaansaannokset ovat selvästi nähtävissä. Niitä ovat siveettömyys, saastaisuus, irstaus, epäjumalien palveleminen, noituus, vihamielisyys, riidat, kiihkoilu, kiukku, juonittelu, eripuraisuus, lahkolaisuus, kateus, juomingit, remuaminen ja muu sellainen. Varoitan teitä, kuten olen jo ennenkin varoittanut: ne, jotka syyllistyvät tällaiseen, eivät saa omakseen Jumalan valtakuntaa. Hengen hedelmää taas ovat rakkaus, ilo, rauha, kärsivällisyys, ystävällisyys, hyvyys, uskollisuus, lempeys ja itsehillintä. Näitä vastaan ei ole laki. Ne, jotka ovat Jeesuksen Kristuksen omia, ovat ristiinnaulinneet vanhan luontonsa himoineen ja haluineen. Jos me elämme Hengen varassa, meidän on myös seurattava Hengen johdatusta.

      Kirkottamisesta http://www.helsinki.fi/teol/pro/ihminen/seksi/seksi2-3.html "Paavali ei ota suoraan kantaa juutalaisen lain edellyttämään tilapäiseen saastumiseen yhdynnän jälkeen tai naisten kuukautisvuodon aiheuttamaan vaaraan."

      Viittaat osaan jakeesta Joh.16:13. Siinä "Pyhä Henki ilmoittaa teille, mitä on tuleva" eli Kristuksen sovitustyön.
      Mutta mentyäni pois minä lähetän hänet luoksenne, ja hän tulee ja paljastaa, että maailma on väärässä, hän paljastaa, mitä on synti, mitä vanhurskaus ja mitä tuomio. Synti on siinä, että ihmiset eivät usko minuun, vanhurskaus tulee julki siinä, että minä menen Isän luo ettekä te enää näe minua, ja tuomio on siinä, että tämän maailman ruhtinas on tuomittu. "Paljon enemmänkin minulla olisi teille puhuttavaa, mutta te ette vielä kykene ottamaan sitä vastaan. Kun Totuuden Henki tulee, hän johtaa teidät tuntemaan koko totuuden.

      Joh 14:26
      Jeesus ei puhunut säännöitä vaan lupauksesta mikä oli Vanhassa testamentissa Messiasta. Tästä samasta: Filippos juoksi vaunujen luo, ja kuullessaan miehen lukevan profeetta Jesajaa hän sanoi: "Sinä kyllä luet, mutta mahdatko ymmärtää?" Mies vastasi: "Kuinka ymmärtäisin, kun kukaan ei minua neuvo." Hän pyysi Filipposta nousemaan vaunuihin ja istumaan vierellään. Kohta, jota hän kirjasta luki, oli tämä: -- Niin kuin lammas hänet vietiin teuraaksi, niin kuin karitsa, joka on ääneti keritsijänsä edessä, ei hänkään suutansa avannut. Kun hänet alennettiin, hänen tuomionsa otettiin pois. Kuka voi laskea hänen jälkeläistensä määrän? Hänen elämänsä otetaan pois maan päältä. Hoviherra sanoi Filippokselle: "Voisitko sanoa, kenestä profeetta puhuu, itsestäänkö vai jostakin toisesta?"

      Hämmentävää keskustella kanssasi Markku. Meillä tuntuu olevan kovasti erilainen pohja Pyhän Hengen työlle. Oletko ihan tosissasi?

      Minun kanssani kulkee Emmauksen tien kulkija:
      Silloin Jeesus sanoi heille: "Voi teitä ymmärtämättömiä! Noinko hitaita te olette uskomaan kaikkea sitä, mitä profeetat ovat puhuneet? Juuri niinhän Messiaan piti kärsiä ja sitten mennä kirkkauteensa." Ja hän selitti heille Mooseksesta ja kaikista profeetoista alkaen, mitä hänestä oli kaikissa kirjoituksissa sanottu.
      He olivat jo saapumassa kylään, jonne olivat menossa. Jeesus oli jatkavinaan matkaansa, mutta he estivät häntä lähtemästä ja sanoivat: "Jää meidän luoksemme. Päivä on jo kääntymässä iltaan." Niin hän meni sisään ja jäi heidän luokseen.

      etsivä-xx

      Poista
  10. OSA 1/2
    Kuulkaa rakkaat, on se kallis asia, kun on tätä keskustelua! Perusasioista en tosin näe varsinaista selvää ristiriitaakaan. Eiköhän meillä kaikilla ole sama käsitys esimerkiksi lain ja evankeliumin tarkoituksesta.

    Huomionarvoista muuten on, että ainakaan toistaiseksi kukaan keskustelijoista ei ole argumentointinsa tueksi vedonnut blogimerkinnässä ja yllä olevassa kommentissani viitattuun 60-70-luvuilla syntyneeseen vielä vissiin elävään ajattelutapaan, jossa lisääntyminen näyttää kytketyn apostoliseen uskontunnustukseen.

    Tästä huolimatta toisin vielä yhden näkökulman keskusteluun: Uskontunnustus ei voi luoda velvoitteita. Laki tekee sen. Tämä lukee esimerkiksi katekismuksissa ihan suoraan. Ensin esitetään se, mitä Jumala kymmenen käskyn laissa vaatii ja sitten uskotunnustuksessa kerrotaan, mitä Jumala meille lahjoittaa. Laki ja evankeliumi. Evankeliumi voi myös mahdollistaa sen, että noudatamme lakia. Mutta edelleenkään evankeliumi (kuten uskontunnustus) ei voi olla velvoitetta eli lakia.

    Kukaan lain ja evankeliumin oikealla tavalla erottavakaan tuskin ajattelee siten, että uskova voisi tai häntä voisi kannustaa elämään Jumalan sanan vastaisesti. Tämän on Markku tuonut ihan kivasti esille enkä ymmärtänyt hänen tehneen nyt puhutusta asiasta autuuden kysymystä.

    Ehkäisykysymyksen raamatullinen arviointi pelkistyy omasta mielestäni sen tulkintaan , miten meidän tulee ymmärtää Raamatun ilmoitus asiaan liittyen (tätä tulkintaakinhan tässä on käyty, minä tosin en ennen tätä viestiä). Samalla tavallahan haluamme Jumalan sanan valossa arvioida ja noudattaa muitakin sellaisia asioita, jotka eivät kuitenkaan ole pelastuksenkysymyksiä. Tarkoitan esimerkiksi seuraavia asioita (joista osa on suoranaista lakia ja osaan ottavat kantaa Herra / apostolitkin): Juopottelu, naispappeus, homosuhteet, pyhätyöt.

    Yksi merkittävä lähtökohta asiassa on se, että äsken mainituita asioita on parempi arvioida Raamatun valossa, koska Raamatussa puhutaan niistä. Ehkäisyasiasta olen kyllä kuullut meillä mainitun, että Raamattu ei siitä suoraan puhu ja selväähän se onkin.

    Meidän tulee sananselityksessä säilyttää selkeys, uskottavuus ja yhteys tekstin ja arvioitavan asian välillä. Esimerkiksi jos lähdemme selittämään ihan tavallista viiniä joksikin rypälemehuksi, ollaan kyllä hakoteillä ja viemässä sanan selitykseltä laajemminkin pohjaa pois. Joskus on valitettavasti näinkin käynyt. Jeesus muuten joi ehtaa viiniä ja teki sellaista myös hääväelle, mutta mitäpä tuosta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aivan; ensimmäisenä ihmeenä Jeesus teki viiniä useita satoja litroja ja viimeisellä aterialla Hän asetti viinin Pyhän muistoateriansa juomaksi! - Mutta juopottelun Raamattu kieltää johdonmukaisesti:

      ”Ettekö tiedä, että vääryydentekijät eivät saa omakseen Jumalan valtakuntaa? Älkää eksykö! Jumalan valtakunnan perillisiä eivät ole siveettömyyden harjoittajat eivätkä epäjumalien palvelijat, eivät avionrikkojat, eivät miesten kanssa makaavat miehet eivät varkaat eivätkä ahneet, eivät juomarit, pilkkaajat eivätkä riistäjät. Tällaisia jotkut teistä olivat ennen, mutta nyt teidät on pesty puhtaiksi ja tehty pyhiksi ja vanhurskaiksi Herran Jeesuksen Kristuksen nimessä ja Jumalamme Hengen voimasta.” (1. Kor. 9-11)

      Poista
  11. OSA 2/2
    Sama koskee sitä, jossa esimerkiksi puhuja lestadiolaiseen identiteettiin vahvasti kuuluvan ehkäisemättömyyden sisäistettyään oman korvasyyhynsä jälkeen liittää ehkäisykysymykseen kaikenlaisia raamatunkohtia, joista voisi olettaa että vilpittömästi asiaa pohtiessaan ymmärtää itsekin, että ne liittyvät ihan muihin asioihin. Kuten etsivä-xx totesi, eihän noista lainaamistani raamatunkohdista monella ihan selvästikään ole asian kanssa välillisestikään mitään tekemistä. Kyllähän esimerkiksi lasten joukkomurhasta puhuminen tai se että Jeesus (!) on pantu meille ”merkiksi jota ei tunnusteta" ovat valitettavasti populismia eikä tee kunniaa Jumalan sanalle eikä myöskään aja tarkoitettua asiaa.

    "Olkaa hedelmälliset, lisääntykää ja täyttäkää maa ja ottakaa se valtaanne.” (1.Moos. 1:28)”-kehotus ymmärrykseni mukaan liittyy kaikkein eniten asiaan. Se kuitenkaan tuskin voi olla mikään käsky tai ylipäänsä lakia. Vasta kuulin selitettävän, että tämä oli "ensimmäinen käsky" ja "toinen käsky" oli, että älkää syökö sen keskimmäisen puun hedelmiä. Tässä taitaa olla kyllä tahaton väärinymmärrys kyseessä. Että Jumala olisi säätänyt lakia jo ennen kuin sille oli minkäänlaista käyttöä (ennen syntiinlankeemusta).

    Minun on pakko nöyrästi tunnustaa, että en osaa Raamatulla perustella, miksi yksittäisen ihmisyksilön tulisi lisääntyä käytännössä niin paljon kuin suinkin, ellei tästä pidättäytymiseen ole tosi painavaa syytä. Varmasti paljon helpompaa olisi, jos osaisin tämän perustella. Ihan vilpittömästi kun yritän asiaa miettiä, en koe että olisin esimerkiksi oman elämäntilanteeni johdosta lähtenyt tulkitsemaan tarkoitushakuisesti Jumalan sanaa tiettyyn johtopäätökseen päästäkseni.

    Blogissani kysyin näin "Onkin ihan oikeasti aiheellista kysyä ja aivan hyvällä syyllä ja siis aivan turvallisesti voimmekin kysyä toisiltamme, olisiko kuitenkin kyse "vain" siitä, että usko Luojaan ihanana elämän lahjoittajana ja ylläpitäjänä vaikuttaisi uskovassa lasten vastaanottamista?”

    Itse vastaan tuohon kysymykseen, että juuri tuosta on kyse.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. "Blogissani kysyin näin "Onkin ihan oikeasti aiheellista kysyä ja aivan hyvällä syyllä ja siis aivan turvallisesti voimmekin kysyä toisiltamme, olisiko kuitenkin kyse "vain" siitä, että usko Luojaan ihanana elämän lahjoittajana ja ylläpitäjänä vaikuttaisi uskovassa lasten vastaanottamista?”

      Puet sen kauniisti sanaksi. Jumalan on ihmiselle antanut halun saada lapsia ja kyvyn kiintyä syvästi lapseen. Jumala ei anna kaikkille mahdollisuutta saada lapsi. On suurta Jumalan armoa, jos ihmisen toive toteutuu, mutta tässäkään ei ole kyse siitä, että lapseton olisi huonompi. Siihenkin pätee Joh. 9:2-3 Opetuslapset kysyivät häneltä: "Rabbi, kuka on tehnyt sen synnin, jonka vuoksi hän on syntynyt sokeana? Hän itsekö vai hänen vanhempansa?" Jeesus vastasi: "Ei hän eivätkä hänen vanhempansa. Niin on tapahtunut, jotta Jumalan teot tulisivat hänessä julki.

      Pyhä Henki ohjaa meitä rakkauteen toisia kohtaan. Se ei ohjaa meitä asettamaan etusijalle "lapsetonta vapautta" matkustella, omistautua vain uralle, ei kerätä omaisuutta edellytyksenä perheen perustamiselle, mutta rakkaus ottaa huomioon ihmisen rajallisuuden. Rakastava vanhempi toivoo lapselleen ruuan suuhun. Nytkin hmiset elävät ravinnon suhteen ruokajonoissa jaettavien ruokakassien varassa tai kulkevat roskalaatikoilla etsimässä pois heitettyjä elintarvikkeita. Eilenkin näin sellaisen ihmisen avaamassa roskalaatikkojen roskapusseja ja keräävän niistä tavaraa. Nälkä ja köyhyys on ollut isoäitini sukupolvela. Olen kuullut mummoltani että hän on leiponut pettuleipää, ei tosin silloin itselleen vaan jotta heräteltäisiin niiden hätään, niiden joille se on ollut ainoa leipä. Mikään ei tässä maailmassa takaa ettemme vielä voisi elää sitäkin puutetta, nykyinen trendi että nuori pari voi rakentaa ison talon isolle perheelle lainarahalla ei ole historian valossa itsestäänselvyys, ei tässä työttömyystilanteessakaan.Minun isovanhempien sukupolvessa, heillä ei ollut varaa kutsua lääkäriä kuolevan imeväisen luokse, ilmaiseksi lääkäri tuli lopulta, säälistä ei maksua ottanut kun ei mitään ollut tehtävissä. Raamatun isot perheet ovat "menestyjien kertomuksia". Rikkaiden miesten, joilla oli maallista hyvää yltä kyllin, useampi kuin yksi vaimo sekä palvelijoita. Vanhan testamentin sankarit eivät ole jostakin syystä köyhiä. Tämä johtuu juutalaisesta vanhasta teologiasta, missä katsottiin, että Jumala rankaisee jo tässä elämässä. Ja antaa siunauksensa maallisena hyvänä. Tämän teologian Jeesus on muuttanut monessakin kohtaa, mm edellä lainaamassani jakeessa.

      Ajatelkaa ääritilannetta missä miettii tarjoaako lapselle kuoleman. Teologian pitää pystyä vastaamaan myös tähän asiaan, koska se on kipeimpiä kysymyksiä mitä äidille asetetaan. Juuri silloin ei häntä voi heittää sivuun kysymyksineen. Onko kysymys ehkäisyn etiikasta vai geenimuuntelun etiikasta.

      http://www.bbc.com/news/magazine-19648992
      "Sharon Bernardi lost all seven of her children to a rare genetic disease." "When you see somebody in pain you don't want to see somebody else in pain. You don't want to see a child who is born only to suffer and die before they're two, or if they do survive to have devastating disabilities." "Sharon and Neil kept on trying for a healthy baby but without luck. Although three more children were born, none lived beyond the age of two. Each time one of their children died, they told themselves that "the death was a one-off". After their last child had a heart attack and died in 2000 they stopped trying. "

      Mikä on lestadiolainen teologia ehkäisystä? Onko se armollisesta Jumalasta, joka sanoo Matt. 12:7 Jos te ymmärtäisitte, mitä tämä tarkoittaa: 'Armahtavaisuutta minä tahdon, en uhrimenoja', te ette tuomitsisi syyttömiä. 20 Murtunutta ruokoa hän ei muserra, savuavaa lampunsydäntä hän ei sammuta. Hän on saattava oikeuden voittoon. Tarkoittaako tämä, että toista ihmistä ei saa ajaa ulos uskostaan, jos tämä kokee elämäntilanteensa ylivoimaiseksi.

      etsivä-xx

      Poista
    2. Syntiinlankeemus on allegoria sille, että ihminen halusi tulla tietämään hyvän ja pahan, ja joutui nyt eettisesti vastuunalaiseksi Luojalleen teoistaan. - Ja kehotus "Olkaa hedelmälliset, lisääntykää ja täyttäkää maa" on kirjoitettu kaikkien elävien olentojen DNA:han!

      Mutta kyllä Paavali suosittelee:

      7 Soisin kaikkien elävän niin kuin itse elän. Jokaisella on kuitenkin oma Jumalalta saatu armolahjansa, yhdellä yksi, toisella toinen.
      8 Naimattomille ja leskille minä sanon, että heidän olisi hyvä pysyä yksin niin kuin minäkin.
      9 Mutta elleivät he jaksa hillitä itseään, menkööt naimisiin, sillä on parempi mennä naimisiin kuin palaa himon tulessa.

      26 Sen ahdingon ajan vuoksi, jota nyt elämme, jokaisen on hyvä pysyä entisellään.
      27 Jos sinulla on vaimo, älä pyri hänestä eroon. Jos sinulla ei enää ole vaimoa, älä etsi itsellesi uutta.
      28 Mutta jos menetkin naimisiin, et tee väärin. Ja jos naimaton nainen menee naimisiin, hänkään ei tee väärin. Naimisissa olevat joutuvat kuitenkin elämässään ahtaalle, mistä haluaisin teitä säästää...

      Tämä nykyinen maailmamme on näet katoamassa.
      32 Toivoisin, ettei teillä olisi huolia...

      35 Tämän sanon teidän parastanne ajatellen, en sitoakseni teitä vaan auttaakseni teitä elämään kunniallisesti ja pysymään lujasti ja häiriintymättä Herran yhteydessä.

      Poista
    3. Kylläpä mainiosti rinnastit samassa kommentissa Jumalan itsensä lisääntymiskehotuksen ja Paavalin puheet, joissa hän selvästi pitää omaa naimattomuuttaan ja lisääntymättömyyttään parrempana kuin toisten himojensa hillitsemiseen kykenemättömien.

      Huoruus on selkeästi ollut synti "alusta" asti ( 6.käsky) ja sen välttämiseksi Paavali ohjeistaa uskovaisia.

      Kun puhutaan avioliiton pyhyydestä ja aviovuoteen kunniassa pysymisestä, tarkoitettaneen juuri huoruuden synnin välttämistä.

      Tässä kohtaa otan taas esiin tuon Onanin kertomuksen, jota on toistuvasti esitetty lapsirajoituksen ohjeeksi.

      Mitä useammin olen lukenut 1.Mooseksenkirjan 38.luvun Juudaasta, hänen pojastaan Onanista ja miniästä Tamarista ja heidän vaiheistaan, sitä enemmän olen kysymysmerkkinä. MIKSI tällainen raamatunkohta on ylipäänsä otettu ohjeeksi mihinkääni uskovaisen elämää - tai varsinkaan avioliittoon kuuluvaan liittyen? Ko. raamatunkertomus suorastaan tihkuu huoruutta!?!

      Haluaisin oikeastaan tietää, missä vaiheessa tämä kertomus on kristillisyydessämme otettu ohjeeksi?

      Epäilen, että jäljet johtavat "sylttytehtaalle", eli ns. 70-luvun opin harhaisiin painotuksiin.Onkohan kenellekkään toiselle tullut samanlaisia epäilyksiä?

      Lisään, että tiedostan Juudan aikaiset "säädökset", jotka velvoittivat veljesten jatkamaan leskeksi jääneen sukua kuin "henkivakuuttuksena" - mutta en ymmärrä, miten ko. kertomus liittyy uuden liiton maailmassa avioliiton kunniassa pitämiseen millään tavalla. Ristiriita on mielestäni lähes täydellinen.

      Haluaisin lisätä vielä sen, että en usko, että yksikään ihminen olisi jäänyt sikiämättä tai syntymättä, jota Jumala ei ennalta olisi tiennyt. Hän on myös tiennyt, että ihminen keksii lapsirajoituksen ja ehkäisymenetelmät. Pidättyvyys ja ehkäisy ovat sentään maailman lukemattomille abortoiduille, murhatuille, hylätyille tai hukutetuille lapsukaisille armeliaampi vaihtoehto. Jokainen ehkäisty on välttynyt sellaiselta tuskalta. Kenties monelta muulta kärsimykseltä ja tuskalta, joka ei ole tarkoitettu lapselle.

      Poista
  12. VT:sta on tietysti valikoivalla metodilla on löydettävissä "ilmoitusta" joka lähtöön ja tarpeeseen. - Jumala, jota ei rajoita ja joka ei ole sidottu luomaansa aikaan, on nähnyt ihmisen valinnat, ne väärätkin ja toteutumattomat mahdollisuudet - mutta sillä ei tietysti voi mitään oikeuttaa...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. "Jumala, jota ei rajoita ja joka ei ole sidottu luomaansa aikaan, on nähnyt ihmisen valinnat, ne väärätkin ja toteutumattomat mahdollisuudet - mutta sillä ei tietysti voi mitään oikeuttaa..."

      Olen samoilla linjoilla siitä, että Jumalan kaikkivaltius myös elämän antamiseen "vaikka väkisellä" ei ole puhtaasti käyttökelpoinen argumentti tässä e-asiassa.

      Joskus on annettu ymmärtää, että ei ehkäisyllä olisi mitään väliä, kun ei sillä kaikkivaltiaan Jumalan tahtoa voitaisi estää kuitenkaan.

      Pystyisihän Jumala helposti estää maailmansodat ja maanjäristykset, mutta on silti sallinut niitä. Jumala pystyisi pysäyttää lyöntiin kohonneen nyrkin, mutta ei pysäytä. Emme tiedä miksi.

      Uusin täysin aiemmin kirjoittamani. Kyse on mielestäni edelleenkin siitä, että Jumalan sanasta ja lisätään vielä että omastatunnostamme päättelemme Jumalan tahdon.

      Poista
    2. En halua mitään väittelyä sellaisessa merkityksessä. Olen taas niukan tekstisi edessä "hukassa". En omalla ei lestadiolaisella kasvutaustallani ollenkaan ymmärrä mihin viittaat.
      " Jumala, jota ei rajoita ja joka ei ole sidottu luomaansa aikaan, on nähnyt ihmisen valinnat, ne väärätkin ja toteutumattomat mahdollisuudet - mutta sillä ei tietysti voi mitään oikeuttaa..."
      Eli sanotko sinä siis suomeksi, että Jumala on nähnyt, että joku hänen haluamansa syntymä on estetty ja että se on väärin. Mietin mikä on suhteesi tunnustuskirjojen kohtaa Jumalan ennaltatietämyksestä. Minulle kohta merkitsee, että ihminen tässä ajassa ratkaisee vain oman vanhurskautensa kysymyksen, uskooko Jumalan pojan vanhurskauttamistyön. Muut ihmiset eivät elä tässä ajassa oikeasti ollakseen jonkun toisen ihmisen pahojen tekojen rangaistus. Että esimerkiksi lapsen elämä olisi Jumalan puolelta tässä ajassa rangaistus Jumalalta. Itse mietin tässä suhteessa monesti tätä nimenomaan kahden jakeen osalta. Nekin ovat Vanhasta testamentista jota vanhoillislestadiolainen saarnaaja lainaa puheensa pohjaksi enemmän kuin evl kirkon papisto on koskaan tehnyt. Syynä on tosin myös jumalanpalveluksen kaava, joka asettaa evankeliumin tekstit pääsääntöisesti saarnan pohjaksi vaikka muutakaan ei ole suorastaan kielletty itse saarnan sisällössä. Tällä vain on merkitys teologian kannalta. Perinteisessä luterilaisessa kirkossa siis vuosikymmenten takaisessa on tulkinta selkeästi uuden testamentin teologiaa. Vanhan testamentin tulkintoja, jotka kuvastavat juutalaisen ajan että usko palkitaan ja rangaistaan tässä ajassa. Jeesuksen ajan juutalaisuudessa oli vielä vanhempaa juutalaisuutta, missä ei uskottu kuoleman jälkeiseen elämään.

      Siihen tekstikohtaan missä lapsen elämä esitetään rangaistuksena:
      27 Suruajan mentyä Daavid antoi noutaa hänet palatsiinsa. Hänestä tuli Daavidin vaimo, ja hän synnytti tälle pojan. Mutta Herran silmissä Daavidin teko oli paha
      10 Niinpä miekka ei tule milloinkaan väistymään suvustasi, koska olet halveksinut minua ja ottanut vaimoksesi heettiläisen Urian vaimon.'
      11 Herra sanoo näin: 'Minä nostan omasta perheestäsi onnettomuuden sinua vastaan, ja silmiesi edessä otan sinulta omat vaimosi ja annan heidät toiselle, joka makaa vaimojesi kanssa keskellä kirkasta päivää.
      12 Sinä olet tehnyt tekosi salassa, mutta minä teen tämän teon koko Israelin nähden, keskellä kirkasta päivää.'"
      13 Silloin Daavid sanoi Natanille: "Olen tehnyt syntiä Herraa vastaan." Natan vastasi: "Herra vapauttaa nyt sinut tästä synnistä, eikä sinun tarvitse kuolla.
      14 Mutta koska olet tällä teolla rikkonut pahasti Herraa vastaan, niin sinulle syntynyt poika kuolee."

      Jokainen syntyvä ihminen on yksilö, hänen elämänsä on hänen oman vanhurskautensa ratkaisemiseksi, jos lukee tunnustuskirjaa, ei lapsi sen mukaan elä ja synny omien vanhempiensa tulevien syntien rankaisemiseksi.

      Sitten vanhassa testamentissa on tämäkin jae:
      4. Moos. 14:18
      'Herra on kärsivällinen, ja hänen hyvyytensä on suuri. Hän antaa anteeksi pahat teot ja rikkomukset, mutta ei jätä syyllistä rankaisematta. Aina kolmanteen ja neljänteen polveen hän panee lapset vastaamaan isiensä pahoista teoista.'

      Vanhan testamentin tulkinnat vanhoillislestadiolaisissa puheissa ovat suuri syy epäilyihini onko opin sisältö oikein. Sitten, kun olen tuskaillut niiden kanssa, on onneksi vielä löytynyt selitystä tähänkin ilmiöön, joka selkeimmin näkyy joissakin allegorioissa ilmeisesti 1970-luvulta. Olen eniten arvostanut oman evl kirkkomme opetusta siitä miten Uuden testamentin teologian kautta kristitty tulkitsee Vanhaa testamenttia sekä toisaalta luentoja siitä miten Vanhan testamentin juutalaisuuden teologia siitä on eronnut, kun luetaan Vanhaa testamenttia "juutalaisin silmin". Juutalaisen opettajan oma luento siitä, miten Vanhan testamentin jakeet ymmärretään ja mikä on niiden juutalainen teologia. Ne ovat olleet kovasti selventäviä luentoja.

      etsivä-xx



      Poista
  13. VT:n merkitysten ja tulkintojen kerroksellisuus antanee viitettä Jumalan Kaikkivaltiudesta ja kuinka tämä vähä kerrallaan paljastuu ihmisille. Jumala hallitsee yhtälöitä, joissa on ääretön määrä muuttujia. - Kristityt uskovat, että Kristuksessa tämä sana tuli viimein lihaksi ja ikäänkuin rautalangasta väännetyksi meille!

    Samuelin kirja kertoo edelleen Daavidista:
    21 Palvelijat kysyivät: "Mitä tämä tarkoittaa? Kun poika oli vielä elossa, sinä paastosit ja itkit, mutta nyt, kun hän on kuollut, sinä nouset ja rupeat syömään."
    22 Hän vastasi: "Kun poika oli elossa, minä paastosin ja itkin, sillä ajattelin: 'Ehkäpä Herra armahtaa minua ja lapsi saa elää.'
    23 Miksi nyt enää paastoaisin, kun hän on kuollut? Voinko saada hänet takaisin elämään? Minä menen aikanaan hänen luokseen, mutta hän ei voi palata minun luokseni." (2.Sam.12)

    VastaaPoista
  14. Jumalan sanan mukaan lapset ovat lahja ja siunaus. Tähän sisältyy Jumalan lupaus, johon uskolla voidaan tarttua.
    Jos meillä olisi vahva usko, mitään ehkäisykeskustelua ei tarvittaisi. Lutherin sanoin: "Mitä enemmän lapsia, sen suurempi siunaus."

    Me epäileväiset heikkouskoiset tarvitsemme kuitenkin vaikeaselkoisten teologisten himmeleiden sijaan yksinkertaista kuuliaisuutta Jumalan sanalle ja seurakuntaäidille , täydellistä evankeliumia ja uskon saarnaa.
    Kuten Joosua ja Kaaleb luvatun maan portilla saarnasivat järjetöntä luottamusta Jumalan lupauksiin. Miksi siis nytkään lapset olisivat jotain
    muuta kuin mitä Jumala lupaa. Siis siunaus, joka ei merkitse samaa kuin helppo elämä. Kuten Luther siitä kirjoittaa:

    #Sentähden tulee meidän ahkerasti ottaa vaaria siitä, että Hän nimittää tämän säädyn, joka järjen mukaan on niin viheliäinen ja vaivalloinen, siunatuksi, sanoessansa : Katso näin tulee ihminen siunatuksi, ikään kuin hän sanoisi : Mitäs enempää tahdot.
Että sinulla on lapsia, se on tottakin Jumalan siunausta; sen tähden älä ensinkään pahene siitä, vaan pikemminkin kiitä Jumalaa siunauksestansa.
    Mutta kuinka vähän on niitä, jotka tämän uskovat. Ja vaikka muutamat sen uskovatkin, tulevat he usein vietellyiksi pois semmoisesta uskosta ja unohtavat tämän siunauksen, tulevat kärsimättömiksi siinä , juuri kuin se olisi kirousta ja onnettomuutta.
    Sen tähden olisi toivottava, että tämä Pyhän Hengen sana korkeimpana lohdutuksena aina olisi kristittyin silmäin ja korvain edessä. #

    Ehkäisykeskustelussa ei sittenkään ole kysymys vain jostain kristillisestä traditiosta tai Raamatun tulkinnasta, vaan nimenomaan uskosta ja epäuskosta, "kaikkien syntien äidistä", joka ei usko Jumalan lupauksiin.
    On eri asia joutua syntiin ja suostua syntiin. Ehkäisy on suostumista epäuskon syntiin, jossa suuri vaara on, että tulee tahtomattaankin luopuneeksi uskostaan ja joutuu näin ulos Jumalan valtakunnasta.

    Ajatus

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos viestistäsi Ajatus ja lämpimästi tervetuloa kommentoimaan! Älä pahastu suorapuheisuuttani, koska en malta pyöristellä tätä tekstiä, josta jo muutenkin tuli taas niin pitkä.

      Sen olemme me monet todella saaneet kokea, että lapset ovat siunaus ja Jumalan lahja. Siinäkin tapauksessa, jos lapsia on saanut huomattavankin määrän. Myös minun kokemukseni on, että kielteisyys uudelle elämälle ei tunnu elävän uskon hedelmältä (mutta vommekohani kuitenkaan puhua uskon sisällöstä tässä kohtaa?). Olisin itseasiassa siis hyvin pitkälti samaa mieltä kanssasi, mutta erityisesti kommentisi viimeinen kappale sekoittaa minut.

      Mitään lakia tai velvoitetta asiasta ei voida tehdä ilman, että ymmärrämme velvoitteen perustuvan yksilöitäviin Jumalan sanan paikkoihin. Ei kai Jumala ole jättänyt meitä ihan hoomoilasena epävarmaksi näin tärkeän asian edessä? Lakia tai velvoitteita ei voi syntyä esim. kuuliaisuudesta seurakuntaäidille, vaikka seurakunta meille arvaamattoman suuri tuki onkin. Tässähän olisi harhaopista kyse. Et tainnut tosin näin väittääkään.

      En ole varma kohdistuiko mainintasi ”himmeleistä” minun kirjoitukseeni vai kuulemaamme opetukseen. Koko tämä kirjoituksenihan syntyi juuri huolesta, joka johtuu vaikeaselkoisista teologisista himmeleista ja siitä huolesta, olemmeko yksinkertaisella tavalla kuuliaisia Jumalan sanalle. Korostan, että minä en ainakaan kehitellyt yhtään oppirakennelmaan, vaan pelkästään esittelin ”annettuja”. Ehkä olisikin sitten paikallaan vähän selventää himmeleitä.

      Viimeinen kirjoittamasi kappale aiheuttaa seuraavan kysymyksen: Eikö suostuminen epäuskon syntiin ole nimenomaan uskosta luopumista ja Jumalan valtakunnasta ulos joutumista, ei pelkästään vaara tälle? Eli oikeammin olisi sanoa johdonmukaisesti ja kiertelemättä, että jos ehkäisy kerran on epäuskoa, kuten totesit, ehkäisemällä ihminen on luopunut uskosta Jumalaan ja siis tullut kadotuksen omaksi.

      Ps.
      Mistä Lutherin teoksesta muuten tuo lainaus oli?

      Poista
  15. Minulla tulee sanoista "opillinen" ja "oppi" aina mieleen "ihmislähtöinen" ja "ihminen" eli jokin, joka on ihmisen kehittelemä. Vrt "opetus", mikä viittaa tiedon levittämiseen. No toki näin ei ole, että kaikenlaiset uskonnolliset dogmit ja oppirakennelma olisivat täysin ihmislähtöisiä, mutta tällainen ajatus vain näiden sanojen " kaiusta".

    Blogisti käsitteli tässä tätä ehkäisy kysymystä uskontunnustukseen kytkeytyvänä tai siitä juontuvana. Itse en lainkaan näe noin. Siis uskon Jumalaan luojana ja kaikkivaltiaan, mutta mielestäni tällä ei ole mitään tekemistä ehkäisemiseen tai ehkäisevät räjähtämisen kanssa. Itse asiassa, jos katselemme Jumalan luomaa ihmistä, niin millainen hän on? Luonnonlakien ohjailema tahdoton lisääntymiskone vai itsenäisesti ajatteleva ja valintoja tekevä toimija. Katselkaapa hetki, millaisen ihmisen Jumala oikein loi.

    No sitten tuosta Jumalan kaikkivaltaisuudesta. Sellainen Jumalamme totisesti on, näin sanoo raamattu ja Jumala itse. Mutta johdattaako Jumala jokaista askeltamme niin, että Hän tekee kaikki päätökset puolestamme. Onko hän suunnitellut ja määrännyt kaiken ennalta niin että me voimme jättää kaiken "Herran haltuun, jonka suunnitelmat ovat paremmat ja täydelliset". No totisesti ne suunnitelmat ovat täydelliset siltä osin kuin niitä on ja Herran suunnitelmat käyvät aina toteen, vaikka ihminen ei uskoisi. Tästähän todistaa kertomus Johannes kastajan syntymästä, josta enkeli ilmoitti tulevalle isälle: tämä ei uskonut ja tuli mykäksi, vaan suunnitelma kävi toteen epäuskosta huolimatta. Jos siis Jumala jotain säätää, sitä ei ihminen voi muuttaa, asia ei ole ihmisen vallassa. Jos nyt kuitenkin katselemme ympärillemme ja havainnoimme todellisuutta, niin huomaamme, että Jumala on sellainen Jumala, joka ei kaikkea ohjailee. Ihminen voi syntyä pelkästään raiskattavaksi tai kidutettavaksi, jonkun orjaksi. Onko Jumalamme suunnitellut tällaisen ihmisen elämän, elämäntilanteen, missä " ei pidä alkaa järkeilemään" vaan "täytyy tyytyä siihen osaan, minkä Jumalan itse kullekin hyväksi nähnyt".

    Miten ihminen en voikin eksyä pahasti. Emmekö saa tai osaa ajatella, että elämän tosiasiat ovat ikään kuin Jumalan ilmoitusta, puhetta meille.

    Minä uskon, että Jumala tahtoo ihmisten lisääntyvän. Se on raamatun valossa selvää. Mutta Jumala on ilmoittanut, ettei tämä ole hänen ainoa tahtonsa, ihmiselämän yksinomainen tai edes päätarkoitus. Jeesus opetti: kumpi on oikein, tehdä hyvää vai pahaa, pelastaa ihmishenkiä vai tuhota niitä. Tämä opetus koski sapattia, lepopäivän pyhittämistä. Tuo käsky oli muodoltaan ehdoton, mutta Jeesus muistutti, että ihmiselle on annettu muitakin käskyjä.

    Ajatus sanoi: " Jos meillä olisi vahva usko, mitään ehkäisy keskustelua ei edes tarvittaisi". Tämä on aivan totta, jos ihmisellä olisi yhtä vahva usko ja suuri ymmärrys kuin Jeesuksella, me emme pohtisi ja kyselisi, vaan vain toimisimme Jumalan tahdon mukaan.

    Mutta nyt sanon, että tämä ehkäisykysymys on vallannut ihmisten mielet ja seura puheet siinä määrin, että unohdamme kaiken muun. Miksei seuroissa saarnata: Jos sinulla on kaksi paitaa, anna niistä toinen sitä tarvitsevalle, lainatkaa rahaa, vaikka ette uskoisi saavanne takaisin jne. Minua nimittäin aivan kuvottaa, miten olemme jättäytyneet täysin ahneuden ja itsekkyyden valtaan, emmekä edes pyri siitä pois. Seuroissakin saarnataan: "Kyllä sinä rakas seuravieras saat nauttia siitä mammonasta, mitä olet ympärillesi koonnut. Amen."

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kännykkä vähän muotoili omiaan. Tuo "ehkäisevät räjähtävät" piti olla "ehkäisemättä jättämisen" :) hankalaa tämä puhelimella kirjoittaminen.

      Poista
    2. Kiitos anonyymi kirjoituksestasi ja lämpimästi tervetuloa keskustelemaan! Sanon saman kuin jollekin muullekin, että jatkossa kun toivottavasti jatkat kirjoittelua, laittaisitko jonkin nimimerkin (minkä tahansa) keskustelun helpottamiseksi. Tarkoitukseni on sinänsä sallia kirjautumaton kommentointi, ellei tästä tule pitemmän päälle ongelmia.

      Haluan sen verran varmuuden vuoksi täsmentää, että se mitä kirjoitin "opillisesta" ja "uskonopillisesta" oli erityisesti ns. virallisten kannanottojen referoinnista ja esittelystä, ei omasta mielipiteestäni. Johonkin taisin tässä ketjussa kirjoittaakin siihen suuntaan, että minustakin näyttää pakostakin siltä (jos tahdomme yksinkertaisesta uskosta ja Raamatun sanomasta pitää kiinni) että lasten vastaanottaminen voi olla hyvää seurausta elämän antajaan kohdistuvasta rakkaudesta ja luottamuksesta.

      Tuo on muuten ylipäänsä tosi mielenkiintoinen kysymys, johon Raamattu ei yksiselitteisesti vastaa, missä määrin ihmisellä on toimintavapaus. Millä tavalla Jumala ohjaa elämäämme? Se on selvää, että Jumala ainakin tietää kaiken mitä ikinä tulee tapahtumaan. Luther on sitä mieltä, että ihminen voi toimia vapaasti itseään alempien asioiden kanssa (esim. yhteiskunnalliset ja arkipäiväiset asiat). Nämä eivät vaikuta siihen, etteikö tule toimia oikein. Ei voi ajatella niin, että olen joku marionetti jota ei näköjään nyt tämän paremmin ohjailla...

      Oppi sanana voi kuulostaa ihmislähtöiseltä jo koko käsitteen puolesta. Kuitenkin yksi peruslähtökohta on se, että ilman mitään oppia eli systematisointia Raamatun ymmärtää yksittäinen lukija lähes varmasti väärin. Ihan perusjaottelu laki/evankeliumi, joka sekään ei tietenkään ole yksiselitteinen, on ainakin ihan välttämätön, jotta ihminen ei Raamattua lukiessaan joudu kauhun valtaan.

      Poista
    3. Ei ollut oikeastaan tarkoitus kritisoida "opillisen keskustelun käymistä". Se oli enemmänkin sellainen btw-juttu, että opista tulee mieleen ihmisten omat rakennelmat.Ne on tarpeellisia asioiden hahmottamisen kannalta, mutta opit ovat aina - ainakin teoriassa - kumottavissa olevia ja muuttumisuhan alaisia. Pelkkää Jumalan sanaa (esim. Jeesuksen sanoja) ei voi kritisoida, oppia ja sen ilmentämää tulkintaa taas voi (esim. kasteoppi - ilman kastetta voi/ei voi pelastua, seurakunta oppi - yhteisön ulkopuolella voi/ei voi pelastua jne). That's the point.

      Noin muilta osin täsmentäisin, että sikäli kuin joku jäsentää ja hahmottaa ehkäisykysymyksen uskontunnustuksen kautta, asiassa päätyy väistämättä joko - tai vastaukseen. Ehkäisy joko on ihmisen vapaasti valittavissa oleva vaihtoehto (ei uskonnollinen kysymys) tai ehdottomasti aina ja kaikissa oloissa mahdoton ajatus. Nimittäin uskontunnustuksesta ei voi luopua hädän hetkellä. Oli tilanne mikä vain, poikkeusta ei löydy.

      Ymmärtäisin, että jälkimmäinen on nimim. Ajatuksen käsitys sekä "Lohen alustuksen" mukainen "virallinen linja". Itse seurakunnan linja taas tuntuu olevan toisenlainen; valtavirtakäsitys olisi se, että ehkäisy voi olla toisinaan tarpeellinen ja perusteltu ratkaisu. Olenkohan erehtynyt? No toki sitten on vielä kolmaskin linja, jonka mukaan perhesuunnittelu on OK, mutta vain luonnollisia menetelmiä käyttäen (selibaatti, pidättäytyminen hedelmällisenä aikana, naimisiinmenon lykkääminen jne); varsinaiset ehkäisyvälineet on syntiä, vaikka ajatus, ratio ja tulos ovat ekvivalentti (muoto pyhittää -oppi).

      Olkoon nimimerkki vaikka Erno.

      Poista
    4. Kiitos täsmennyksestä, olen kanssasi samaa mieltä.

      Omasta mielestäni et myöskään ole edellisen viestisi viimeisessä kappaleessa erehtynyt. Mielestäni seurakunnan yleinen ja julkaisuissakin ja sen kuuluisan "johdon" haastatteluista ilmenevä yleisin linja ("tiukimmat" eivät toki tätä SRK:laista käsitystä jaa) on, että tietyissä tilanteissa ehkäisy on ihan jees, mutta silloin sen nimenä vain on sairaudenhoito - ei ehkäisy.

      Poista
  16. Vielä tarkemmin Siionin kevät noista esille nostamistasi kysymyksistä ( onko ehkäisemättömyys opillinen kysymys vai vaikuttaako vain usko lasten vastaanottamista).

    Mielestäni ehkäisemättömyydestä ja lasten vastaanottamista on muodostunut meidän kristillisyydessämme oma oppinsa: ehkäisevällä ei ole pelastusta, hän ei ole uskomassa, jollei kyse ole yksittäisestä hairahduksesta. En tiedä mikä on virallinen kanta selibaatin osalta; ymmärretäänkö sekin yhtä ehdottomalla tavalla. No kuten jo sanoin, mielestäni seurakunnan hiljainen oppi ja käsitys on tänä päivänä hieman toinen, ja ainakin tilapäisesti ehkäiseviä saatetaan pitää "pelattavassa uskossa vaeltavia" ja "elävästi uskovina".

    Jos oppia nyt johonkin alettaisiin kirjaamaan ylös ja siihen kirjaustyöhön voisi itse kukin vaikuttaa, niin itse en oikein tiedä, olisiko tästä e-asiasta tarpeen mitään kirjata. Riittäisi ehkä, että asiasta voisi avoimesti keskustella samoinkuin jostain korvia yms. jutuista. Jos vain ilmapiiri olisi sellainen, että kenenkään ei tarvitsisi pelätä omien ajatusten esiintuomista.
    Jos aiheesta olisi mahdollista vapaasti ja ilman pelkoa keskustella, niin oma kantani olisi:

    "Edelleen tänä päivänä on niin, ettemme voi tehdä tyhjäksi raamatun sanoja 'lisääntykää ja täyttäkää maa' mutta kuitenkin meidän on huomioitava Jumalan ilmoittama tahto kokonaisuutena: 'viljelkää ja varjelkaa luomakuntaa', 'pelastakaa elämiä älkääkä tuhotko niitä', 'rakastakaa lähimmäistänne'. Lisääntykää!-käskyä ei pidä ymmärtää vain Jumalan luomistekona muttei myöskään kategorisena imperatiivina."

    Vielä tuosta, että vain usko vaikuttaa lasten vastaanottamista. Minusta asiaa ei pidä ymmärtää noin pelkistettynä. Usko kyllä synnyttää ihmisessä halun toimia Jumalan sanan mukaan, mutta eihän ihminen itsestään jätä ehkäisyä uskoon tullessaan jollei ensin saa tietää, että "Jumalan sana tätä edellyttää". Huomaatko mikä ero on kahden eri tilanne ryhmän välillä riippuen siitä, mitä ihmisille opetetaan: Ehkäisy asiassa lauma on pidetty kurissa ja nuhteessa; on pidetty huoli, ettei lauma tässä asiassa lähde väärille poluille ja toimi vastoin opetusta. Tällöin laumasta onkin tullut pelokas ja kuuliainen tämän kysymyksen alla. Tilanne taas on aivan toinen edellä mainitseman taloudellisen vastuunkannon ja lähimmäisen auttamisen kohdalla. Vaikka raamatussa aivan SELVÄSTI (huomioi tämä sana) kerrotaan että uskovaisten elämä on tältä osin syntielämää, ei laumassa juuri kukaan korvaansa lotkauta, jos tällainen kohta raamatusta aivan kuin ohimennen seuroissa luetaan. On valittu elämä synnissä, yltäkylläisyyden da lähimmäisistä piittaamatta. Jos joku kipuilee, kun ei riitä rahat suviseuramatkaan tai lasten vastaanottaminen pelottaa työttömyyden keskellä, ei apua juuri heru. Harva tarjoaa rahaa, mutta sitä useampi ohjeita: onko sinulla asiat nyt aivan oikeassa tärkeysjärjestyksessä?

    Onko pyhä henki hylännyt kristillisyys emme, kun niin kamalaa on tämä elo. Rihkama korvissa on uskon kuolemisen merkki, mutta se Audi q7 ry:n pihalla ei ole epäjumala?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Taas jäi se nimimerkki. Eli kommentoi ja oli Erno

      Poista
    2. Ärsyttävä tämä puhelin. Muuttaa yhdyssanatkin erillisiksi. Taitaa olla valittuna, joku muu kieli näppäimistössä, kun tää ei mitään ymmärrä. Yrittäkää kestää. T.Erno.

      Poista