perjantai 10. heinäkuuta 2015

Kääntöpuolia

Aina on syytä katsoa asioita eri näkökulmista. Siispä otetaan tällainenkin linkki yhteiseksi puheen ja tutkiskelun aiheeksi kirjoittajalta, joka ei sentään ihan helppoheikki ole:

15 kommenttia:

  1. Aiheeseen liittymätön asia: Aikanaan alla linkattu Hesarissa ollut saman kirjoittajan kirjoitus oli jotain aivan uskomattoman hienoa.
    Oliko jumalten kuolema suuri voitto?

    VastaaPoista
  2. Tiedetoimittaja Jani Kaaron artikkeli ”Lestadiolaiset modernilla noitaroviolla” on erinomainen – ja otsikko sattuva! 1600 -luvulla monet tuomarit ottivat tosissaan lasten ja henkisesti epävakaiden kertomukset Kyöpelinvuorelta (Blåkullasta) ja jakoivat kuolemantuomioita.

    Tai kun riittävästi kuulusteltiin alkoi syytettykin ”muistaa” – näin kai kävi myös Stalinin näytösoikeudenkäynneissä. Ja kidutettu nigerialainen nuori Moses Agatugba kertoi vapauduttuaan: ”Sormen- ja varpaankynteni vedettiin pihdeillä irti... Selän ruoskiminen tulessa kuumennetulla sapelilla on epäinhimillistä ja raakalaismaista. Kidutus iskee mieleen ja tekee hulluksi. Se saa pyörtymään kivusta ja tunnustamaan tekoja, joihin ei ole koskaan syyllistynyt.” - 13-vuotias Pavel Morozov kavalsi isänsä kansanpetturiksi ja nousi kommunistiseksi kansansankariksi.

    Tänään todistelun taustalla voi olla huuhaa-kehoterapialla suggeroidut valemuistumat – ja ne piirustuksetkin mahtavat mahdollistaa tulkinnat kaikkiin mahdollisiin suuntiin. Mutta edelleen; kaikki, mitä sanot voidaan katsoa vahvistavan syyllisyyttäsi.

    Kovin paljoa ei ole maailma muuttunut. Siinä lienen Kaaron kanssa eri mieltä, että kyllä sitä oikeatakin Pahaa oli ihan isollakin kirjaimella niin 1600-luvulla kuin tänäänkin. Ja että niitä oikeitakin pedofiiltapauksia on ollut, mitä Kaaro ei kiistäkkään. - Mutta medialle ”totuuksia” on vain yksi kerrallaan. On häpeällistä, jos palkitun tiedetoimitajan artikkelia ei ole ottanut julkaistavakseen mikään lehti.

    Kristillisten kirkkojen ja liikkeiden – mm. katolisten ja lestadiolaisten - pedofiiliskandaalissa uusateistiset ja liberaaliteologiset piirit haistoivat myös mahdollisuuden edistää uskonnon ja erityisesti konservatiivisen maailmankuvan vastaisia tavoitteitaan. Vaikka sama media oli 2000-luvun alussa muokannut ilmapiiriä mm. lasten suojaikärarajojen laskemiseksi tai poistamiseksi.

    Yritinpä itsekkin mm. Kotimaa24 -palstalla heittää väliin useamman kerran, että niin hirmuista kuin yksikin pedofiliatapaus on kristittyjen keskuudessa, niin esille tulleiden tapausten valossa joka tapauksessa sitä esiintyy tilastollisesti vähemmän lestadiolaisten ja katolisten keskuudessa kuin keskimäärin muun väestön. Ei vaikutusta. - Meno ns. festareilla on seksuaalirikosten suhteen kuin toiselta planeetalta verrattuna monta kertaa isompiin suviseuroihin tai katolisten nuorten kokoontumisiin, mutta tästähän ei valtamedia ole ollut kiinnostunut. Niinkuin joku huomautti; valkoisella pohjalla pienetkin mustat pisteet erottuvat!

    Samoin, jotta suhteellisuudentajumme säilyy; hoitokokousten väärinkäytökset olivat pahoja, mutta ei niitä voi verratakkaan luterilaisten ”puhdasoppisten” suorittamiin uudestikastajien ja juutalaisten vainoihin, noitavainoihin, ortodoksien vainoihin vanhauskoisia kohtaan ja katolisen kirkon tunnettuihin väärinkäytöksiin. Ja niidenkin edelle menee maalliset valistusaatteet Ranskan vallankumouksesta lähtien; mukaan lukien mm. nationalismin, anarkismin, kommunismin aiheuttamat sodat ja hirmuteot ja kaiken huippuna tämä kaksinaismoraalinen liberaalidemokraattinen maailmamme, joka murhaa syntymättömiä ihmisiä miljardein !!

    Mutta mikä ihme on tieteellinen metodi, jonka tietokäsityksen ei kuulu varmistaa, että tutkimusaineisto vastaisi todellisuutta. Yleinen tieteellinen metodi edelyttää kokeiden toistettavuutta tai lähdeaineiston tarkistettavuutta. Olen tutkinut muinaisjäänteitä arkeologisin metodein. Vaikka tutkimus tuhoaa kohteen, tarkka dokumentaatio mahdollistaa kohteen rekonstruoinnin.

    Lähteiden tuhoaminen kuuluu totalitaristiseen pseudotieteelliseen tiedonkäsityksen. - Myöskään SRK ei ole tuhonnut kaikkia hoitokokousajasta kertovia lähteitä, ompahan julistanut 70 vuodeksi salaisiksi :)

    Auttakoon Herra Eeroa ja Reijoa ja kaikkia syyttömästi tuomittuja perheineen – ja Herra armahtakoon kaikkia, jotka heidät ehkä sokeuttaan ovat tuohon jamaan ahdistaneet!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivottavasti tämä Kaaron artikkeli ei eskaloi vääränlaista pedofiliaongelman tyhjäksi tekemistä. ”Mitä me sanoimme, paljonhan tästä kohutusta on ollut uskovaisten vainoa!” Kyllä meidän on edelleenkin syytä tunnustaa, että meidän keskuudessamme ja meissä itsessämme on pahuutta samalla tavalla kuin muuallakin. "Olemmeko me muita parempia? Emme lainkaan." (Room. 3)

      En luota oikeuslaitokseen sataprosenttisesti. Sellainen yhteiskunta, jossa olisi täydellinen luottamus esimerkiksi poliisia, viranomaisia ja oikeuslaitosta kohtaan, olisi sairas. Oikeuslaitoksenkin toiminta on tietenkin vain inhimillistä (ja siten virhealtista) toimintaa ja lisäksi eiväthän ratkaisut voi perustua muuhun kuin tuomioistuimelle esitettyihin kertomuksiin.

      Syytä on kuitenkin muistaa pari perusasiaa, joita nyt tässä kommentissani haluan korostaa kaikkein eniten:

      On kai erittäin harvinaista, että joku uhri keksisi seksuaalirikoksen ja altistaisi itsensä nöyryyttävälle oikeusprosessille ihan omasta päästään ”huvin vuoksi". Toiseksi tällainen valemuisto, josta nyt on puhuttu, on tietenkin poikkeustapaus. Useimmiten vankilassa ei istu syyttömiä.

      Minusta on kuitenkin erittäin tärkeää, että tästäkin ongelmasta viimein tulee eri näkökohtia esille. Yksipuolinen keskustelu on aina pahasta.

      Esimerkiksi pedofiilisista rikoksista epäillyt eivät totisesti ole sellainen ihmisryhmä, joka kaikkein ensimmäisenä saisi yhtään puolestapuhujaa. Voisi kuvitella että ehkä juuri ja juuri oman lakimiehensä parempien töiden puutteessa. Ja vielä kun asiaan sisältyy tällainen uskonnollinen vähemmistö. Oli syy mikä vain niin tosiasia on myös, että vanhoillislestadiolaisia katsotaan tavalla tai toisella karsaasti. Yllättävän fiksut ja vapaamielisetkin ihmiset suhtautuvat karsaasti sellaisiin ihmisryhmiin kuin somalit, vanhoillislestadiolaiset tai romanit. Arabeilla ja juutalaisilla on tässä suhteessa helpompaa. Suomessa olevista uskonnollisista ryhmistä ehkä vain Jehovan todistajat taitavat kerätä enemmän antipatioita?

      Kaaron artikkelin heikkous on se, että sitä näyttää jo luetun sillä tavalla Kaaro heittäisi varjon esimerkiksi Maijan tarinan ja kaiken muunkin ylle. Tämä on aiheeton syytös, koska Kaarohan ihan selvästi useammassa kohdassa tähdentää, että ei voi ottaa kantaa tapahtumiin. Ehkä tätä näkökulmaa olisi pitänyt vielä enemmän korostaa. Toinen heikkous on se, että kieltämättä nyt Kaaro taas ei ole kuullut esimerkiksi tätä "Maijaa", joka nyt näyttää avautuvan Kotimaa-lehden haastattelussa kertoen, että hänen muistikuvansa ei ole syntynyt terapiassa vaan muistikuvat ovat vieneet terapiaan. Jos tämä on yksiselitteisesti näin, totta kai Kaaron artikkelissa heitetty varjo menettää kokonaan merkityksensä ja tämä olisi selvinnyt helposti kysymyllä ”Maijalta”.

      Totta kai Kaaron artikkelin vahvuus tässä samassa suhteessa taas on se, että itse väitteistä Kaaro ei ole päästänyt ääneen myöskään näitä tekijöiksi kerrottuja.

      Kaaron kirjoittaminen kohdistuu median toimintaan. Onhan tässä ollut ihan selvä puute, ettei kukaan aiemmin ole pysähtynyt vakavasti sen asian äärelle, että yleisen mielipiteen muuttuminen vahvasti tiettyyn suuntaan on kielteinen asia ja että se aiheuttaa pakostakin asenteiden ja näkökulmien yksipuolistumista. Syy on myös journalismin yleisessä keventymisessä. Ei tehdä niin paljon syvää perehtymistä, vaan välitetään vaan eteenpäin erilaista helposti tiedotettavaa tiedotusvälineisiin tullutta inputtia.

      Poista
    2. Pakko lisätä, että meikäläisiin suhtautumisessa on erittäin suuria paikallisia eroja!

      Poista
    3. "Toinen heikkous on se, että kieltämättä nyt Kaaro taas ei ole kuullut esimerkiksi tätä "Maijaa", joka nyt näyttää avautuvan Kotimaa-lehden haastattelussa kertoen, että hänen muistikuvansa ei ole syntynyt terapiassa vaan muistikuvat ovat vieneet terapiaan. Jos tämä on yksiselitteisesti näin, totta kai Kaaron artikkelissa heitetty varjo menettää kokonaan merkityksensä ja tämä olisi selvinnyt helposti kysymyllä ”Maijalta”."

      Kaaro on kirjoittanut valemuistoista viime vuosina jo aiemmin useita artikkeleita. Niitä kirjoittaessaan hänelle on selvinnyt se, että valemuistoja omaavat nimenomaan väittävät, että heidän muistonsa ei ole valemuisto - ja että se on syntynyt jo lapsuudessa ja ennen terapioita. Heille nuo muistot ovat todellisia.

      Huomioiden tuon asiantilan on ymmärrettävää, miksi Kaaro ei ole haastatellut Maijaa erikseen. Kaaro vaikuttaa kyllä lukeneen "Maijan tarinaa", ja kuullut jo sitä kautta hänen näkökulmansa. Mutta jos valemuistoista olisi oikeasti kyse, minkä osalta Kaaro katsoo, ettei sitä voi uhria kuulemalla jälkikäteen enää tietää, niin Maijan haastattelu ei olisi tuonut asiaan enää mitään lisäarvoa.

      Toinen juttu ehkä olisi, jos löytyisi jotain Maijan lapsuuspäiväkirjoja tms., joihin muistoja on kirjattuna jo siltä ajalta, jolloin tapahtumat ovat väitetysti tapahtuneet. Silloin nämä voisivat todistaa, että jotain on tapahtunut. Mutta silloinkin säilyisi valemuiston mahdollisuus siltä osin, että kaikki kirjassa todeksi väitetty ei ole välttämättä totta ja tapahtunutta. Eli siis muistot ovat silti voineet muuntua terapian myötä.

      Asiassa on hankala saada jälkikäteen tietoa, mitä oikeasti on tapahtunut.

      Poista
  3. Aivan niinkuin Viljo-puheenjohtaja näyttää Kotimaa24 uutisotsikossa muistuttavan; sitä ihtaa oikeaakin mätää ped.skandaali paljasti. - Ja kuten mm. Johanna Hurtig on tuonut esille, tietyt överiksi menneet opinpainotukset kristillisydessämme saattoivat luoda ikäänkuin pesää tällaiselle.

    Mutta, jotta suhteellisuudentaju säilyy; vielä enemmän tällaista pesää luo kirkkomme liberaaliteologien oppi, jonka mukaan syntiä ei ole, vaan kaikki pelastuvat, evankeliumi ei merkitse itsensä kieltämista vaan itsensä toteuttamista joka suhteessa.... Eli jos todella haluamme jakaa väestömme lestadiolaisiin ja muihin, jää "muulle kirkollemme" vastuu samalla aikavälillä tehdyistä kymmenistä tuhansista pedofiliarikoksista!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä. Vilijolta tosi kiva ja rehti haastattelu Kotimaa24:ssä. Tosiasioista kiinni pitäminen syö tarvetta kohun jatkumiselle / uudelleen alkamiselle.

      Olennasimmat pointit sitaatteina:

      - Artikkeli ei kumoa tosiasiaa, että liikkeen piirissä on ollut todellisia lasten hyväksikäyttötapauksia. Emme kiellä tapahtunutta.
      - Liikkeen linja on edelleen sama. Jos hyväksikäyttötapauksia tulee tietoon, niiden selvittely annetaan viranomaisille, eikä liike pyri omassa piirissään ratkomaan niitä.
      - Emme tutki emmekä arvaile, se kuuluu viranomaisille.
      - Juntunen sanoo myös luottavansa tutkijoihin, jotka ovat kirjoittaneet hyväksikäyttöasioista, että heidän käyttämänsä lähteet ovat esimerkiksi haastatteluissa kertoneet todellisista tapauksista.
      - Minulla ei ole kovin negatiivista kuvaa mediasta. Se on nostanut esille vaikeita ja ikäviä asioita, joita olemme liikkeen piirissä joutuneet käsittelemään.

      Poista
  4. Viljon haastattelun kommentoinnissa poimin Joonan tärkeät sanat:

    "Kiitos Viljo Juntuselle viisaasta ja tasapainoisesta ulostulosta, jälleen kerran! Miten paljon paremmin kaikki olisi mennyt, jos tällaisia lausuntoja olisi annettu jo hyväksikäyttökohun alkuvaiheessa. No, onneksi edes nyt.

    Mielestäni Johanna Hurtigin tutkimusta ja Jani Kaaron artikkelia ei tule nähdä vastakohtina vaan toisiaan täydentävina näkökulmina. Johannan tutkimus opettaa, että vanhoillislestadiolaisen yhteisön tulee kyetä jatkuvaan itsekritiikkiin. Jani Kaaron artikkeli puolestaan muistuttaa, että myös Johanna Hurtigin työhön sekä median toimintaan tulee voida suhtautua oikealla kriittisyydellä.

    Ketään tai mitään yhteisöä, organisaatiota, henkilöä tai tutkimusta ei tule korottaa totuuden yläpuolelle vaan totuuden tulee olla ainoa itseisarvo ja kaikki muu on arvioitava sen valossa."

    Siis jatkuvaan itsekritiikkiin!

    Eli rehellisyyden puute on vaivannut kristillisyyttämme menneiden vuosikymmenten harhojen ja niiden seurausten korjaamiseksi. Kunnian ja maineen rietas on ollut esteenä ja erehtymättömyyden uskottelu. "Jumalan valtakunta ei erehdy", on tuttu vakuuttelu menneiltä vuosikymmeniltä.

    On helppo osoittaa, kun yksilö/yksilöt erehtyvät -
    mutta entäs - kun oma rakas uskonyhteisö erehtyy?

    Jos uskallat kyseenalaistaa väärinkäytöksiä, puolustaa heikompaa, sairasta, köyhää tai totuutta, voit olla pian epäilyttävä ja hoitotoimien seuraava kohde. Saat kuulla joiltakin olevasi rakkauden rikkoja, oman pesän likaaja, roskittaja ja susi lammasten vaatteissa.

    Viljon kalliit ja rehelliset sanat oikaisevat näkemään tilannettamme, tekevät kaikille hyvää antaen toivon, että myös kollektiivinen tilitys avautuu ja sielut pääsevät vapauteen ja iloitsemaan harhojen painojen alta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaaron artikkeli opettaa nähdäkseni myös siitä, että medioissa olevilla väitteillä on seurauksia ihan oikeiden ihmisten oikeaan elämään. On järkyttävää, jos ja kun jotkut lapsetkin ovat menettäneet kaikki ystävänsä ja tulleet koulukiusatuiksi sen takia, että heidän isäänsä on epäilty hyväksikäytöstä. Eihän asia lasten vika ole! Jos vieläpä isää on epäilty jonkun huonon terapeutin tuottamien valemuistojen takia, sitten vyyhti on vieläkin pahempi. Mutta jo se, että lapset kärsivät reaalimaailmassa siitä, että joku on mediassa kirjoittanut jotain tunnistettavalla tavalla, on aivan väärin. Kaaro on haastatellut jutussaan haastatellut itseään viiltelemään lähtenyttä lasta, jonka pahoinvoinnin aiheutti sosiaalinen media, joka muutti asiallisempien median viestin asiattomaksi.

      Poista
    2. Kiitos kommenteista anonyymi ja tervetuloa keskustelemaan vastedeskin!

      Laittaisitko jonkun (ihan minkä vain) nimimerkin viestin perään. Jos ja toivottavasti kun keskustelu aktivoituu entisestäänkin, näin keskustelu muodostuu mielekkämmäksi.

      Keskusteluaktiivisuudesta olen muuten ollut positiivisesti yllättynyt. Ihan alkuun ihmettelin, tuleekohan tätä sivustoa kukaan koskaan lukemaankaan...

      Poista
  5. Valemuistot ovat olleet suuressa maailmassa varsinainen vitsaus ja riesa menneinä vuosikymmeninä. USA:sta alkoi niin sanottu "Satanic Ritual Abuse"-epidemia, jonka selvittämiseen laitettiin tolkuton määrä rahaa ja miestyövuosia. Googlella löytyy aiheesta lisää tietoa vaikkapa seuraavilla hakusanoilla:

    Satanic Ritual Abuse
    Lanning report
    Michelle remembers book

    Kun näihin perehtyy, huomaa sen että valemuistot eivät todellakaan ole mikään harvinainen taikka marginaalinen ilmiö. Tapauksia on ollut eri Euroopan maissakin tuhansia. Viime talvena sai julkisuutta Lontoolaisen Hampsteadin ala-asteen skandaali, jossa pitkä listä nimiä vuodatettiin internettiin ja kokonaisen koulun työntekijöiden elämä muuttui painajaiseksi.

    Näitä esimerkkejä kannattaisi ehdottomasti tutkia, ja verrata Lestadiolaisten ongelmiin. En ole lukenut Maijan tarinaa, mutta onko niin että se noudattaa SRA-formaattia ja satanistien salaliitto on korvattu lestadiolaismiesten salaliitolla?

    VastaaPoista
  6. Valemuisto on eräs niitä tekijöitä jonka takia esim. historiantutkimuksen on syytä olla luottamatta liikoja esim. viime sotien ajalta joihin veteraanien ja heidän läheistensä muisteloihin. Sillä linjalle kun lähdetään on edessä uusia "huhtiniemiä".

    Oma henkilökohtainen näkemykseni on ollut jo kauan ennen Kaaron artikkelia että huomattava osa, ehkä puolet, ehkä jopa suurempikin osa, väitetyistä vanhoillislestadiolaisuuteen liittyvistä hyväksikäyttötapauksista ei välttämättä täytä ollenkaan tai riittävästi syytösprosessiin siirtymistä. Se näet myös on useimmilta unohtunut että ei kaikki mitä yleisesti luullaan pedofiliaksi suinkaan sitä juridisesti ole.

    Kaaro nosti myös esille erään varsin yksinkertaisen mutta pitkään piilossa pysyneet faktan: tuomittuja tapauksia vl-liikkeen osalta on viimeisen 50 vuoden ajalta sittenkin vain 34 käyttäen jopa Hurtigin omaa opusta. Määrä on vähäinen kun huomioi että vanhoillislestadiolaisia on maan väestöstä sentään ainakin 2%. Tutkittuja tapauksia koko väestön osalta viimeisen 34 vuoden ajalta löytyi sentään yli 18 600.

    Ei tarvita erityisiä matemaattisia lahjoja tajuamaan sitä että pedofilia ei suinkaan ole mikään vl-ilmiö. Se on selvästi yleisempää Suomen muissa väestönosissa vaikka Hurtigin lukemia 34 ja 18 600 ei sellaisenaan voi pitää tietenkään vertailukelpoisina.

    VastaaPoista
  7. Se että internetin myötä ilmapiiri on kaikialla kiristynyt ja myrkyttynyt lienee kaikille jo ilmeistä. Voi olla että jossain määrin tilanne ei ole enää hallittavissa mistä kasvava määrä ns. some-oikeusprosesseja (kunnianloukkaukset) kertoo.

    Vanhoillislestadiolaisten lasten tai muslimilasten tai maahanmuuttajien tätä kautta kokema jatkuva parjaaminen ja henkinen terrori näyttää jo ajat sitten riistäytyneen hallinnasta.

    VastaaPoista
  8. Se on kyllä harmi, jos media ei tämän Kaaron jutun johdosta lainkaan tartu asian kääntöpuoleen, vaihtoehtoiseen totuuteen. Kiitokset "siionin keväälle artikkelin edelleen levittämisestä.

    Sitten itse artikkeliin: sen luettuani jäin pohtimaan, oliko viestinä/pointtina artikkeli ja kertomukset sellaisenaan, vaiko sittenkin sen osoittaminen, kuinka samasta asiasta on mahdollista levittää erilaisia "totuuksia". Kirjoittiko Kaaro siis tahallaan "Reijon" jne. tarinoita yksipuolisesti ja "epätieteellisesti", jotta lukijoille valkenisi, miten " todentuntuista" tällainenkin kerronta voi olla. Ihmiset kun ovat niin kritiikittömiä ja uskovat, kun tarina vain on puhuttelevat ja kauniisti kerrottu.

    T. Hemmo

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. "Kirjoittiko Kaaro siis tahallaan "Reijon" jne. tarinoita yksipuolisesti ja "epätieteellisesti", jotta lukijoille valkenisi, miten " todentuntuista" tällainenkin kerronta voi olla. Ihmiset kun ovat niin kritiikittömiä ja uskovat, kun tarina vain on puhuttelevat ja kauniisti kerrottu."

      Haastatteluista on kyllä aika mahdoton missään tapauksessa kirjoittaa muuta kuin epätieteellisesti. Haastattelut ovat haastateltujen näkökulmia asioihin. Toki tieteen nimissäkin jotkut tekevät niin sanottua kvalitatiivista tutkimusta, joka eroaa lehtijutuista lähinnä siinä, että tutkijat nauhoittavat haastattelut ja kirjoittavat ne sanasta sanaan ylös, ja raportoivat sitten artikkeleihinsa kuitenkin vain muutaman valikoidun rivin, mutta kaikki tiedemaailmassa eivät pidä sellaista kunnollisena tieteen tekemisenä, vaan lähempänä journalismia olevana kirjoittelumuotona.

      Poista