torstai 2. heinäkuuta 2015

Liberaaliteologiaa vai tehdäkö JHWH iloiseksi!?

Niin minä taas hänen mielensä pahoitin
Anteeksi kaikki maailman Jehovan todistajat, kun vähän epäkohteliaasti harrastan vieraisiin pöytiin huutelua, mutta tarkoitukseni on hyvä. Tämä pieniä lapsia varten tehty Jehovan todistajien opetusvideo herätti taannoin jonkinlaista älämölöä. Video on kyllä opettavainen ja kannattaa jokaisen kasvattajan katsoa ihan opiksi ja ojennukseksi, koska roskaa on niin tavattoman hankala nähdä omassa silmässä. Siellä on nimittäin hirsi. Sivustolta ja muutenkin netissä on aika tavalla vastaavaa materiaalia, joka kyllä muuten pistää miettiväiseksi. Mutta iloitsen siitä, ettei kristinusko perusta pelastusta lainkaan tekoihin!

Eihän ole hyvä kasvattaa lapsiaan esimerkiksi syyllistämällä lasta jostain hänen epäonnistumisestaan vedoten lapsen vanhemmilleen aiheuttamaan tuskaan ja murheeseen. Näin ei yksinkertaisesti synny moraalisesti toimivaa yksilöä, vaan pelkkää tuskaa ja murhetta. Lapselle nimittäin.

Näin ei saa missään tapauksessa myöskään lapselle puhua hyvästä Jumalasta.

Video osoittaa, miten JHWH tulee toosi surulliseksi, kun ulkopuolisen arvion mukaan aivan lillukanvarressa otetaan harha-askel ja sitten taas tooosi iloiseksi, kun tämä korjataan. "JHWH rakastaa sua toosi paljon, kun sä tottelet häntä!", kuten videolta kuulemme. Tiedän, että teoriassa oppi pitää muutakin sisällään nyt käsittelemäni aiheen kannalta, mutta nyt kuvaankin, millaisena se näyttäytyy ulkopuoliselle havainnoitsijalle käytännössä. Ja tällaisena moralistisen näköisenähän sitä esitelläänkin!

Hajamielinen Jumala?
Tällaiseen joka pikkuseikkaan puuttuvaan virkamiesmäiseen mutta helposti loukkaantuvaan jumalaan nähden toista ääripäätä taas edustaa nykyään jo lähes kaiken hyväksyvä liberaaliteologia, josta tässä myös mielikuvaa ja mielikuvitusta:

Lopullista totuutta ei edes ole, vaan jokainen uskonnäkemys täydentää toistaan ja eriävät käsitykset ovat vain luonnollinen ja ehkä positiivinenkin asia. Jumalan tuomiosta ei parane puhua, hyvä jos sitä onkaan. Mistä voisimme tietää, tuomitseeko Jumala ketään, koska ehkä Raamatun sisältö tuolta kohdalla ei ole totta? Miten on esimerkiksi perisynnin, pyhästä hengestä sikiämisen ja neitseestä syntymisen tai Kristuksen ylösnousemuksen kanssa? Vai oliko hän Kristus vaiko vain opettaja.

Jumala on rakkaus (1. Joh. 4:8), joten tätähän hän vain meiltä odottaa sen mukaan kuin jaksamme ja koska hän on rakkaus, hän kyllä ymmärtää tässä rakastamisessa yrittävää ja lankeavaakin. Lopputuloksena omassa mielikuvituksessani on aivan kuin Jumala olisi joku vanha vähän höppänä ja armelias isoisä, joka kiikkustuolista rakastavasti nauraa hekottelee kaikille niille lastenlastensa kolttosille, mitä nyt sattuu ylipäänsä huomaamaan. "Eiköhän nuo parhaansa mukaan toisiaan rakasta, nuo lapsukaiset!"

Näkökulma Jumalan olemuksesta
Nämä kummatkin kieroutumat nousevat täsmälleen samasta ytimestä: Jumalan majesteetti on hämärtynyt! Tähän taas johtaa se, että Jumalan sanan arvovalta hävinnyt: ensisiksi mainitut nimittäin lisäävät sanaan ja jälkimmäiset poistavat siitä. 

Jumala ei todellakaan ole syvimmältä olemukseltaan muotoseikkoihin takertuva pikkumainen pilkunviilaaja tai ikävä moralisti. Jumala ei ole myöskään kaiken hyväksyvä tyytyväinen myhäilijä, vaan vanhurskaudessaan ja oikeudenmukaisuudessaan pysyvästi täydellinen ja kiivas. Jesaja sai nähdä Herran kirkkauden ja huusi: "Voi minua, minä hukun! Minulla on saastaiset huulet, ja saastaiset huulet on kansalla, jonka keskellä elän, ja nyt minun silmäni ovat nähneet Kuninkaan, Herran Sebaotin."

Jumala vihaa pientäkin syntiä, mutta Jumalan vihan varsinainen kiivas vimma ei suinkaan kohdistu etupäässä yksittäisiin horjahduksiin vaelluksellamme, vaan siihen että vaelluksemme suunta ja matkamme päämäärä on kokonaan väärä! Eli siihen, että koko ihmissuku omassa itsessään on peruuttamattomalla tavalla kääntynyt kokonaan ja pysyvästi pois Jumalasta eikä etsi eikä kaipaa pelastusta. Raamatun mukaan kaikkivaltias, suvereeni majesteetti Jumala lahjoittaa uskon ja tahtoo, että kaikki pelastuvat, mutta myös sallii sen, että kaikki eivät pelastu. Mitä voimme sanoa tähän paradoksiin me mielestämme isot ihmiset, jotka haluamme aina kaiken osata selittää? "Ihmisparka, mikä sinä olet arvostelemaan Jumalaa? Sanooko saviastia muovaajalleen: ´Miksi teit minusta tällaisen?´" (Room. 9:20)

Pyhän tahtonsa Jumala ilmaisee sanassaan. Siitä ei ole lupa mitään ottaa pois eikä siihen myöskään mitään lisätä. Nämä kumpikin asia on pidettävä aivan kristallinkirkkaana mielessä. Jumalan sanan ilmoituksesta on pidettävä kiinni, vaikka sanan merkitystä tulee tietenkin tutkia ja myös tulkita. Ihminen ei kykene lakia alkuunkaan noudattamaan, mutta Jumala vaatii ihmisen maksamaan koko syntivelan aivan viimeistä penninkiä myöten. Kymmenen tuhannen talentin velka lankeaa maksettavaksi juuri sinä päivänä kuin Isä yksin määrää sen tapahtuvan. Jos ei ole millä maksaa, "on kauheaa joutua elävän Jumalan käsiin" (Hepr. 10:31).

Jumala on rakkaus
Mutta, koska Jumala oikeastikin on syvimmältä perusolemukseltaan nimenomaan se jo mainittu rakkaus, hän ei jättänyt minua langennutta ihmistä tähän minun itse itselleni ansaitsemaani kadotukseen tuomittuun tilaani, vaan kaiken minulta vaatimansa hän lahjoitti minulle aivan ilmaiseksi omistettavaksi Kristuksessa, joka otti päällensä Jumalan vihan, minun puolestani. "Ovat syntini anteeksi suuret, koko velkani maksettu!" Laki minun tulee kyllä täyttää ja kaikki syntini hyvittää, mutta tämän voin tehdä vain saamalla uskon kautta omakseni Kristuksen täydellisen teon. Jumala lahjoittaa uskossa, jossa siis itse Kristus on läsnä, omakseni oman vanhurskautensa. Tähän Kristuksen vanhurskauteen "älköön sattuko nyt mitään omastaan. Ja Herra meitä auttakoon elämään armostaan!"

Tästä alkaakin sitten myös vapaan kristityn uusi elämä, jota eivät suinkaan laki tai muoto hallitse, vaan jossa hän vapaaehtoisesti antaa koko elämänsä eläväksi uhriksi Kristukselle ja lähimmäisilleen.

Niin, eihän tässä ole järjen häivääkään...

3 kommenttia:

  1. Aamen.

    Joku käytti joskus kauniisti termiä "ristin hulluus" ja näinhän se on, ei tuossa ole järjen häivääkään, mutta onhan kallis asia että saamme armosta omistaa omalle kohdalle tuon täydellisen Kristuksen sovitustyön ja iloita siitä että tämä vanhurskauden matkavaate on aina täysin puhdas ja täydellinen.

    Kuunnelkaapa joskus esim juutuubista Pekka Simojoen esittämänä laulu pyhä yksinkertaisuus, on muuten kaunis sanoma...

    "Vaan tyhjä risti ainoastaan auttaa kuolemaakin vastaan"

    -Muusikko

    VastaaPoista
  2. Hyä Siionin Kevät, oot lanseerannut kesälomasesonkina melko monta blogia lyhyen ajan sisällä – eivätkä ne ainakaan kaikki liene ihan niin selväkielisiä ja vailla kryptisyyttä :) kuin ensimmäisessä kirjoituksessasi annat ymmärtää, - varsinkin kun kirjoitat nimimerkin suojassa. - Mie palaisin kommenteillani mielelläni vielä muutamiin edellisiin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mielelläni näen kommentointia myös vanhemmissa postauksissa.

      Lupaan, että viestitulva tulee kesän mentyä vähenemään aivan ratkaisevasti :)

      Joo, olet muuten aivan oikeassa tällaisen "kryptisyyden suhteen" ja on totta, että kirjoitustapani ei ole näyttäytynyt suoraan toteavalta. Kokeilen, onnistunko herättämään ajatuksia. Mutta silti tarkoitukseni on käsitellä vain joitakin pointteja per kirjoitus. Esimerkiksi nyt se oli se, että mielestäni Jumalan sanan arvovallan ja Jumalan majesteetin väheksyminen johtavat joko pykäläuskontoon tai kaiken sallivaan vetelyyteen. Toivottavasti pointti sentään ilmenee kirjoituksesta.

      Ensimmäisessä viestissäni olevan maininnan piilomerkityksien välttämisestä liittyy ihan konkreettisena esimerkkinä siihen, että haluan kysyä esimerkiksi ehkäisystä esittämäni kysymyksen ilman että mielestäni tärkeä kysymys latistuu siihen että kysyjä leimataan syntyvyyden säännöstelyn puolesta puhujaksi.

      Nimimerkin käyttäminen ei liity ollenkaan siihen, että en olisi sanojeni takana, mutta sille on monia hyviä ihan arkisiakin syitä. Se täytyy kyllä sanoa, että arvostan omalla nimellä kirjoittamisen erittäin korkealle.

      Poista