torstai 23. heinäkuuta 2015

Miesten työt ja sisarten puuhat

Rauhanyhdistyksellä on aika selvä työnjako. Miehet tekevät kaikkia töitä ja sisaret tiettyjä hommia. Sisaret ovat miehiä aktiivisempia esimerkiksi keittiö-, leipomis- ja siivouspuuhissa. Kukaan ei suuresti oudoksu, jos mies on missä tahansa akkain hommassa. Sisaria sen sijaan ei muun muassa seuraavissa töissä rauhanyhdistyksen seuroissa näy eikä kuulu:

- seurakuuluttaja
- johtokunnan puheenjohtaja
- johtokunnan varapuheenjohtaja 
- esilaulaja
- kolehdinkantaja
- kahvikassa

Ja sitten vielä keskusyhdistystasolla: johtokunnan jäsenyys

Jotta ei jouduta vääntöön siitä, että joku on nähnyt Limingassa sisaren kahvikassalla, teen myönnytyksen. Suurin osa mainituista on aina miesten töitä, vaikka jonkun yksittäisen tehtävän osalla olisikin joku harvinainen paikallinen poikkeus. 

Miksi on näin, osaatko sanoa? Mielestäni asia voisi hyvin olla toisinkin. 

Ja nyt tulee tämän kirjoituksen tärkein asia: 

Se on se, että minä en perustele käsitystäni mitenkään. Minun ei kuulukaan perustella, miksi katson tarpeelliseksi tätä asiaa kysyä ja miksi kenen tahansa niin naisten kuin miestenkin olisi hyvä toimia kaikissa mainitsemassani tehtävissä.

Perusteluvelvollisuus on toisin päin. 

5 kommenttia:

  1. No näinhän se oikeastikin lähes aina menee, yo tehtävissä ei naisia ole näkynyt. Kanttorina kyllä on voinut olla. Tuo johtokunnan jäsenyysasiakin on vähän niin että kyllä tiettävästi aikojen saatossa naisiakin on ollut sinne tarjolla ja vaikka kuinka on sanottu että periaatteessa nainenkin siellä voisi olla, on se lopulta (kuka lie ollut se vaikutusvaltainen jonka pohjimmainen sana on painanut) nähty ns. epäsopivaksi, lähinnä harmittaa tuo venkoilu eri ihmisten lausunnissa kun tuosta on joskus kysytty/keskusteltu.

    Näissä asioissa on osittain vähän puurot ja vellit sekaisin muutenkin, kun on opetettu että paimenen virka on miehen virka (pappi, puhuja) ja kuitenkin nainen on voinut toimia pyhäkoulun ja raamattuluokan opettajana aivan helposti. Jos olemme ihan rehellisiä, on ko. opettajien työn sisältö loppujen lopuksi ihan samaa kallista evankeliumin julistamista ja Sanan selittämistä mitä puhujallakin eli siinä mielessä sitä ns paimenen työtä.

    Jos siis pidämme esim Paavalin sanoja ohjenuorana, eli nainen vaietkoon seurakunnassa, olisi oikeasti hyvä olla tässä johdonmukainen ja varsinkin kun sitten joku seuraisännän duuni on nähty miesten duuniksi samaan aikaan, on oikeasti pakka aika sekaisin.

    Kirkastakoon nyt joku arvon keskustelijoista tätä asiaa, miksi on näin? Aivan kuten blogistikin tuossa kyseli...

    -Muusikko

    VastaaPoista
  2. Kiintoisa aihe keskusteluun tämäkin! Vie ajatukset nykytilanteesta myös historiaan.

    Ajattelen, että on pitkälti kyse naisen asemasta yhteisössämme, mutta myös siitä, millainen se on tämän hetken ympäröivässä yhteiskunnassamme. Naisen asema on paljon muuttunut aikojen saatossa riippuen kunkin yhteiskunnan kulttuurista.
    Voisi miettiä, millainen oli naisen asema raamatun vanhan liiton aikaan, Jeesuksen opetuksessa ja sen jälkeen vuosisatojen kuluessa.

    Minun on vaikea nähdä, että paras opettajamme Jeesus olisi omassa toiminnassaan tai puheissaan mitenkään väheksynyt, alistanut tai asettanut naista toisarvoiseen asemaan miehiin nähden. Käytännön syistä ehkä johtui ( pienet lapset), että opetuslapset olivat miehiä.
    Jeesuksen opetuksessa myös korostui, että joka tahtoo olla suurin, olkoon kaikkien palvelija. - eli "ensimmäiset tulevat viimeisiksi". Joku johtajuus tai näkyvä rooli ei välttämättä ole "suurin" tehtävä.

    Henkilökohtaisesti ajattelen, että lasten synnyttäminen ja hoivaaminen on arvokkain tehtävä naiselle. Jos ei kuitenkaan ole saanut geeneissä "rotunaisen" eväitä, itsekunkin rahkeilla siunattuna. Äitiys on vaativa ja suuri tehtävä. Kunpa äidit saisivat riittävästi tukea tehtävässään! Naisella voi olla muitakin arvokkaita tehtäviä.

    Luettelemistasi tehtävistä nainen esilaulajana tulee mieleen raamatusta Mirjam, josta kerrotaan 2. Mooseksen kirjassa, kun Mooses oli johtanut Israelin kansan pois Egyptin orjuudesta keskellä merta kuivan maan läpi vedet patsaina molemmin puolin ja takana tulleet Egyptin sotajoukot hukkuneet.

    20 "Naisprofeetta Mirjam, Aaronin sisar, otti käteensä rummun, ja kaikki naiset seurasivat häntä tanssien ja rumpua lyöden. 21 Mirjam viritti laulun:
    -- Laulakaa ylistystä Herralle, hän on mahtava ja suuri: hevoset ja miehet hän mereen suisti!" ( Huom! rummut ja tanssi liittyivät tapahtumaan, eikä Mooseskaan kieltänyt ja vielä naisprofeetta esilaulajana ?!? )

    Jos nyt seuroissamme menee mikin taakse nainen laulamaan, on se harvinaista. Tiettävästi sellaista on kuitenkin tapahtunut. Mielestäni se sopii hyvin, riippuen vähän naisen äänestä :-). Miesäänen johdolla yleensä on helpompi laulaa. Sanon yleensä. Meille on kehittynyt mahtava laulukulttuuri verrattuna melkein mihin tahansa.

    Naisia on ollut rauhanyhdistysten johtokunnissa ainakin lapsuudessani, mutta tuo kritisoimani 70-luvun hapatus vei sitäkin asiaa vinoon feminismin pelossa. Helsingin ry:llä ei johtokunnassa naista hyväksytty ja meni pitkälle, ennenkuin ensimmäinen keittiöihminen sai "armon". ( pientä vinoilua ) Nykyään jo lie useita sielläkin. ( MIkään ei muutu, mutta käytänteet muuttuu )

    Naisten aseman muutos varmaan tulee lisääntymään, kun toiminnat muuttuvat. Emme osaa ennakoida, kuinka paljon tekniikan kehitys muuttaa jatkuvasti toimintakulttuuria. Jumalan sanan viljely ja uskovaisten yhteisöllisyys saattaa lisääntyä paitsi fyysisesti - myös digitaalisesti. Se taas voi luoda naisillekkiin erilaisia uusia tehtäviä.

    Muuten - eikös tämä blogi-keskustelun tarjoaminenkin ja ylläpito ole tervetullut yhteisöllinen palvelutehtävä?

    Vaikka yhteiskunnassamme naisjohtajuus on lisääntynyt merkittävästi, on se suhteellisesti edelleen pienempi kuin miesten.

    Kannattaa muistaa, että Jeesukselle nainen ja mies olivat varmasti samanarvoisia ja kuinka vakavasti hän varoittikaan pahentamasta lasta!

    VastaaPoista
  3. Minusta asia on puhtaasti käytännöllinen. Ja niin voi olla syy tällaiseen työnjakoonkin käytännöllinen eikä hengellinen. Ei ole tapana mennä etukenossa uudistuksiin. Periaatteessa se on hyväkin, tuo turvallisuuden tunnetta jne, mutta esille ottamissani asioissa on menty aivan överin puolelle. Muuttumattomuudesta ei pidä tehdä itsetarkoitusta jos ei myöskään muutoksestakaan mutta nyt on ihan arkipäiväisissä asioissa ihan outo jako. Myös on niin, että nämä luettelemani miesten "työt" on järestään niitä keveämpiä.

    Yksi vakavakin asia. Viimeisin kuulemani perusteluntapainen tuolle srk johtokuntakysymykselle on (paikallisella tasolla esitettynä) useammasta kuin yhdestä suusta kuultuna sellainen, että nainen ei käy kyseeseen, koska silloin maailman media pääsisi herkuttelemaan voitollaan. Hä? Viimeisin virallinen kannanotto taitaa olla sellainen että jkunnan jäsenille kuuluu paljon edustustehtäviä joissa voi joutua hartaudenkin pitämään. Olisi hyvä puhua aina totta. Estääköhän tämä ihan vakavasti puhuen todella sen, että johtokunnassa olisi yhtään naista?

    Rauhanyhdistysten johtokunnissa on kai aika paljonkin rivijäseninä naisia nykyisellään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Paneehan se miettimään, miksi Helsingin rauhanyhdistyksen johtokuntaan hyväksyttiin ensimmäinen nainen niin myöhään. Oliko siellä syy hengellinen? Taisipa olla.

      SRK:n johtokunnan osalta asia on mielestäni ihan samanlainen. Sinne ei yksinkertaisesti ole vielä haluttu naista. Siis haluttu. Ei ole vaikeaa estää sellainen :-)

      "Viimeisin virallinen kannanotto taitaa olla sellainen että jkunnan jäsenille kuuluu paljon edustustehtäviä joissa voi joutua hartaudenkin pitämään."

      Niin - miten paljon hartauden pitäminen eroaa naisrippikoulunopettajan opetustyöstä?
      Tai raamattuluokan opetuksesta?
      Tai ry:n johtokunnan kokouksen avauksen alkurukouksen pitämisestä omalla vuorollaan?
      Tai vaikkapa naisteologin aamuhartaudesta koulussa?
      Tai naisteologin opetus koulun uskontotunnilla tai yliopiston luennolla jne.

      Miksiköhän Mooseksen aikaan oli naisprofeetta Mirjam...

      Kun - todennäköisesti lähitulevaisuudessa sinne tulee naisia, kannattaisi kerralla valita useampi, inhimillisistä syistä.

      Helsingissäkin olisi kannattanut heti alussa valita johtokuntaan useampi nainen.

      Tämä on hyvin sanottu sinulta, SK:

      " Muuttumattomuudesta ei pidä tehdä itsetarkoitusta jos ei myöskään muutoksestakaan"

      Poista
  4. Rauhanyhdistysten johtokunnassa toimiminen on aika käytännöllisten asioiden hoitamista. Luulen, että samoin on jäsenyhdistysten palveluorganisaatioksi itsensä asemoineella / nimenneellä SRK:lla. Naisten valitsematta jääminen ei ole niinkään tasa-arvokysymys, vaan ei voida välttyä kokonaan siltäkään ajatukselta, että huoneenhallitusoppi tuoksahtaisi. Luulen ja toivon ja optimistisesti ajattelen kuitenkin, että kaikkein suurimpana syynä on aivan mahoton varovaisuus. Olen muuten sitä mieltä, että tässäkin kysymyksessä tarvittaisiin rohkaisua, ei sättimistä jota usein kuulee, koska muuten päädytään viestissäni 24.7.2015 klo 11.33 viittaamaani "lukkoon" julkisuuden vaikutuksen suhteen.

    Keskustelu täysin ymmärrettävästi meni periaatteelliselle tasolle. Vielä haluan kuitenkin kysellä näistä varsin käytännönläheisistä tehtävistä, jotka lähinnä otin esille. Miten näiden tehtävien kanssa tulisi toimia? Monestihan asiat ovat sellaisia kuin mitä ne näyttävät olevan. Pelkään siis, että meillä sukupuoliroolit ovat luutuneempia kuin annetaan ymmärtää (ikään kuin vain seurakunnan yli puhumisen suhteen olisi hengellisiä tai henkisiä pidäkkeitä).

    VastaaPoista