torstai 30. heinäkuuta 2015

Onko rakkaat meillä johtajia?

Monesti kuulee sanottavan, että meillä ei ole johtajia. Monesti erikseen sanotaan myös, että eivät SRK ry:n johtokunta, sen puheenjohtaja tai yhdistyksen pääsihteeri edusta meille mitään johtoa. Tätä asiaa monesti ihan korostetaan.

Mitä ihmettä?

Yhdistys, joka käyttää toimintansa pyörittämiseen vuosittain yli 6 miljoonaa euroa ja jolla on omaisuutta varmasti miljoonien eurojen edestä mukaan lukien merkittävä kiinteistöomaisuus ja jonka toiminta liittyy merkittävissä määrin kymmeniä tuhansia henkilöitä koskettavan jäsenistönsä ja sen lähipiirin (lapset, nuoret, aikuiset, vanhukset) viikottaiseen henkiseen ja hengelliseen hyvinvointiin, ei yksinkertaisesti voi toimia ilman johtoa. Miten voidaan edes ajatella, että tällaisella yhdistyksellä ei olisi johtoa? Eihän tällainen yhdistys voi olla eikä saa olla tuuliajolla.

Johdottomuuteen kuuluisi sisäänrakennettuna myös ajatus vastuuttomuudesta. Toivottavasti kaikki, jotka toimivat tällaisen yhdistyksen korkeimmassa hallinnossa, ymmärtävät toimivansa sen johdossa ja siten myös yhdistyksestä ja sen toimittamista yhteisistä asioista vastuullisena. Tämä ei poista nöyryyttä, vaan korostaa sitä.

En väitä, että näin ei olisi. Nyt en tahdo väittää jotain sellaista, että yhdistyksen johto itse näyttäytyisi ulospäin jotenkin erityisen vastuuntunnottomana. Yhteisiä asioita hoidetaan pääasiassa vastuullisesti, tunnollisesti, hyvin ja pyytettömästi. Viimeksi mainituissa asioissa on jopa edistytty.

Lähinnä jäsenistö on se, joka haluaa ymmärtää ja myös korostaa sitä, että johtoa ei olisi - olemme tasapäistä joukkoa. Katsotaan asiaa siitä näkökulmasta, mikään johto ei ohjaa hengellistä elämäämme tai elämänvalintojamme.

Mistä kaikkein syvimmin kielii tällainen ajatusrakennelma ja erityinen tarve korostaa johdottomuutta?

Se kielii siitä, että sanojalla on regimentit, nimittäin Jumalan valtakunta ja rekisteröity yhdistys, menossa sekaisin.


6 kommenttia:

  1. "Mistä kaikkein syvimmin kielii tällainen ajatusrakennelma ja erityinen tarve korostaa johdottomuutta?"

    Tuo "johdottomuus" on aika hauska termi :-)

    Johtajuus-aihe ei ole meille mitenkään yksiselitteinen. Esim. on sanottu, että SRK perustettiin aikoinaan puhtaasti seura-ja julkaisutoiminnan käytännön työn organisoimisen kattojärjestöksi. Kuitenkin historia osoittaa, että myös hengellinen johtajuus on vallannut SRK:n vakansseja enemmän tai vähemmän Ainakaan 60-80-luvuilla ei kenellekkään ollut epäselvää, missä "erehtymätön huoneenhallitus" piti majaa ja antoi laumalle "yksimielisesti" päätettyjä ohjeistuksia ja julkilausumia. Rikkumattoman yksimielisyyden tarvekkin kasvoi itsetarkoitukseksi.

    Ymmärtääkseni mikään ihmisryhmittymä - koosta riippumatta - tuskin pystyy toimimaan ilman johtohahmojen luomista. Eikö tuo liene meihin istutettu lajiominaisuus alusta pitäen, kuten eläimiinkin.

    Kuinka paljon meitä on opetettu osoittamaan kuuliaisuutta johtohahmojemme erehtymättömyydelle?

    Kuinka demokraattista on johtohahmojemme valinta?

    Jos sanomme, että meillä ei ole johtajia, niin miksi kuuntelemme erityisen herkällä korvalla, mitä SRK:n puheenjohtaja ja varapuheenjohtaja kertoo tiedotustilaisuuksissa ja jopa heidän saarnansa kiinnostavat "aivan kuin" erityisesti.

    Vielä - jos SRK:n johtokunta on vain käytännön organisaatio, miksi sinne ei ole haluttu valita naisia? Eikö naisten näkökulmaa tarvita yhteisten asioiden suunnitteluun ja vaikuttamiseen?

    Onko vastuutonta jättää naisnäkökulma päätöksenteosta yhteisissä asioissa edelleen huomioimatta?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Asia on juuri kuten sanot siitä, että tämä toinen johtajuus-näkökulma on epäselvä. SRK itse kirjoittaa huoneenhallitusopin harhaopiksi. Taisi olla tämän jälkeenkin eräs johtokunnan veli suviseurasaarnassaan (olin kuulemassa) käytti johtokunnasta ("hyvässä uskossa"?), jossa siis itse toimii, nimitystä huoneenhallitus. Ns. kentällä aina silloin tällöin kuuluu käytettävän tuota sanaa ihan saarnoissakin. Ellei käytettäisikään niin käytännöt ohjaavat osittain tuohon suuntaan. Esim. johtokunnan kritisointi ja arviointikin on vieläkin jossain määrin epäilyttävää. Arvioijan itsensä kannalta siis.

      Poista
    2. Tämä huoneenhallitusoppi on jäänyt mielestäni lähes kokonaan avaamatta ja mitä se käytännön johtajuudessa meille on merkinnyt. "Erehtymättömillä" veljillä on ollut mahdollisuus käyttää luottamusasemaansa kuin "oman käden oikeutta" saattaakseen toisen/toiset epäilyttävään asemaan paitsi oikeiden syiden - myös aivan epämääräisin perustein. Väärää vallankäyttöä, eli väkivaltaa.

      SRK:n johtokunnan kritisointi on kirjaimellisesti ollut kuin "pyhäin häväistystä" ja sen on moni saanut tuta vuosikymmenten mittaan.
      "Jumalan valtakunta ei erehdy"- lause on ollut vuosikymmenten ajan käytössä. Se on tarkoittanut, että kaikki, mikä ilmoitetaan SRK:sta on se totuus, jolle tulee kaikkien olla ehdottoman kuuliaisia.

      Tällainen laumaan kylvetty uskomus ei päivässä tai viikossa häviä itsestään. En ihmettele, kun Tuomas Palola on tutkimustyönsä aikana havahtunut käyttämään hyväveliverkosto-käsitettä.

      Joskus mietin, kuinka hyvin nykyinen nuorempi polvi SRK:n johtokunnassa ja puhujakaartissa on perillä oman historiamme painotusten( harhojen) ja niiden seurausten todellisuuteen?

      Poista
  2. "Johdottomuus" tarkoittanee useimmille uskomisen omakohtaisuuden alleviivausta. Se nousee herkästi pintaan vaikkapa ulkopuolisten ihmetellessä, kuinka annamme "vanhojen ukkojen" määrätä elämäntapakysymyksissä. Varsinkin ehdoton ehkäisy kaikissa tilanteissa seurauksineen on herättänyt usein kysymään - kuka, tai ketkä määrää ja kantaa vastuun perheiden umpikujaan ajautuneista tilanteista ehdottoman ehkäisyn seurauksena. Tällaisten kysymysten seurauksena on yhä enemmän lisääntynyt paluu - siis paluu - puhumaan luvasta kuunnella lääkäreiden ohjeita ja omaa jaksamistaan, koko perheen kriisiytymisen ja umpikujaan ajautumisen välttämiseksi. Myös ajoissa avun pyytämistä ja hakemista korostetaan. "Vanhan liiton miehille" tällainen puhe voi tuntua vieraalle, varsinkin jos omat vaimot ovat jaksaneet ja venyneet, kun maaseudulla lapset ovat aikoinaan tulleet hoidetuiksi kuin itsestään ja kotipihoilla on ollut lääniä poikien temmeltää. Yhteiskuntakaan ei aiemmin ollut kovin vaativa lastensuojelun tavoitteissaan.

    Kuka voi kiistää 70-luvulta lakihenkisen opetuksen seurauksena syntyneen ehdottoman ehkäisyn omiatuntoja orjuuttaneen vaikutuksen merkityksen koko laumaa kohtaan ainakin vuoteen 2009 saakka?

    Herkästi vedotaan siihen, että aina on ollut suuriperheisiä ja kuinka monet äidit ovatkaan jaksaneet hyvin suurista perheistä huolimatta. Huonosti jaksaneet jätetään tyystin muistamatta ja mieluusti ohitetaan heidät ja heidän perheidensä ja lastensa koko elämä, millaiseksi se muodostuu. Sen kadottamisella ei tunnu olevan mitään merkitystä - koska sen on katsottu olevan heidän "ristinsä" ja viimeistään Jumalan käsittämätön tahto.

    Kenellä on vastuu tällaisen opetuksen "virallisesta" jatkamisesta?

    Kysymys johtomme vastuusta on hyvin merkittävä.

    Jäsenistön luottamus SRK:n toimintaan on avainasia. Mitä tapahtuu, jos luottamus jakaantuu...

    Luottamusta syö myös korjaamattomat vääryydet kaikesta, mikä liittyy ko. harhaopin seurauksiin. Niiden piilottaminen ja korjaamisen siirtäminen ja väistäminen lisää epäluottamusta johtoamme kohtaan.

    Mikä jarruttaa?

    Ihmiskunnia?

    VastaaPoista
  3. Tämän päivän evankeliumitekstistä:
    "Jos palvelija tietää, mitä hänen isäntänsä tahtoo, mutta ei varaudu siihen eikä toimi hänen tahtonsa mukaan, hän saa monta raipaniskua. Jos taas palvelija tietämättään tekee sellaista, mistä rangaistaan raipoin, hän pääsee vähillä iskuilla. Jolle on paljon annettu, siltä paljon vaaditaan, ja jolle on paljon uskottu, se pannaan paljosta vastaamaan.”

    VastaaPoista
  4. Pieni korjaus. Yllä sanottiin näin: "Kuka voi kiistää 70-luvulta lakihenkisen opetuksen seurauksena syntyneen ehdottoman ehkäisyn...".

    Perhesuunnittleun eli ehkäisyn julistaminen ehdottomaksi synniksi ei tapahtunut kristillisyydessä niin myöhään kuin 1970-luvulla. Tästä on palolan historiikissa selvästi sanottu. Asiasta oli puhetta SRK:n johdon piirissä jo 1940-luvun lopulla, mutta virallinen syntyvyyden säännöstelyn julistus synniksi "kaikissa muodoissaan" tapahtui puhujienkokouksessa vuonna 1967.

    Taustoja ja analyysia löytyy ainakin täältä:

    "Ehkäisykysymys vanhoillislestadiolaisen herätysliikkeen opetuksessa 2000-luvulla"
    http://scratchpad.wikia.com/wiki/Ehk%C3%A4isykielto

    VastaaPoista