torstai 6. elokuuta 2015

Epäjumalanpalvelusta?

Alkukevennys

Nora: Äiti! Miksi en saa?
Äiti: No, emmehän me ole halunneet sellaista. 
Nora: Niin miksi ette ole halunnu?
Äiti: No ähh, miksi aina noin? Mene ja kysy joskus isiltä. 

Nora: Iskä, sano jo, miksi en saa!?
Isi: No, emmehän me vain ole hal...
Nora: Stop! Sano nyt vain miksi te ette ole halunnu?
Isi: Niin kuule öh. Ei alettaisi pahentamaan tavallaan heikompaa. Paavalikaan ei olisi halunnut... Niin, se sano kuule että ei lihaakaan söisi kun se oli epäjumalille uhrattua (1. Kor. 8). Niin, epäjumalanpalvelusta tavallaan, ajattelepa sitä!
Nora: Siis hei haloo kuule! Enhän minä mitään epäjumalanpalvelusta! Rixxxxäriähän minä vain vähän ajattelin...
Isi: Niin mutta katos Paavalikin! Sekään ei tahtonut, jos joku näkee sen lihan ja jos sillä toisella vaikka sitten usko menee!
Nora: Joo joo siis meinaatko ihan tosissaan, että minun rixxxxäri vie sinulta tai siltä tuhannen vahtaavalta XXXX XXXX uskon?
Isi: Hei, nyt kuule saa lopultaki luvan riittää! Noin ei todellakaan sanota toisesta! Ja käärmekin kysyi että sanoiko Jumala todella niin!
Nora:   -  -  -

Loppuvakavoitus

Itse en käytä, mutta silti kirjoitin. Ei tästä pääteemaksi ole minulle, mutta kyllä tämä mielestäni jotain kertoo jostain. Mukavan aktiivisissa keskusteluissamme aivan aiheellisesti vilahtikin vähän jo kliseinenkin mutta silti niin paljon puhuva kysymys, miksi ei koxxxxxru, mutta kuitenkin ihan pokkana vaunu.

Kuinkahan moni lapsuudenkristitty on kadottanut sydämeltään elävän uskon ihmeteltyään ja kapinoituaan koxxxxoruttomuutta vastaan? Kuinkahan moni olisi menettänyt uskon lahjan sen seurauksena, jos koxxxssa voisikin keikkua sellaiset?

Asia on totinen ja kaksijakoinen! Paljon on kuulemma luopumusta nuorissa, kun ei sovita raameihin. En toisaalta sano, että "maailmanrakkauteenkaan" pitäisi ketään kannustaa. Itse kannatan sydämen kristillisyyttä.

Tästä puhutaan kuule paljon!

16 kommenttia:

  1. Joskus mietin, olemmeko uskoneet pääasiassa Paavalin - vanhanpojan - elämäntapaohjeistusten varassa tässä kristillisyydessä... Jokatapauksessa kristityn lienee hyvä pyrkiä vaeltamaan "hurskaasti ja siveästi" - mitä kaikkea se sitten käytännössä tarkoittaakaan.

    Kenties naispuolisilla on varsinkin nuoruudessa enemmän paineita ulkonaiseen kaunistautumiseen, vaikka monilla nuorilla pojillakin on varmasti ulkonäköpaineita ja vetoa kulloisenkin muodin mukaiseen pukeutumiseen, hiusmuodin tai viiksien osalta. Tämä lienee myös tyyppi-kysymys ja liittyä oman kehittyvän identiteetin hyväksymiseen. Tietyn tyyppisillä ei ole minkäänlaisia ulkonäköönsä liittyviä paineita - syystä tai toisesta.

    Meille on opetettu, että olemme luonnostaan "Jumalan kuvia", eikä uskovainen käytä meikkejä, provosoivaa pukeutumista ja jostain syystä koruista korvakorut ovat eri kuin muut korut. Tarkempaa syytä siihen en tiedä. Toiset pitävät koruista, toiset eivät ole "koruihmisiä". Tyyppikysymys sekin.

    Nykyisessä ympäröivässä yhteiskunnassa naturelli nainen erottuu muista. Nuoruudessani oli päinvastoin. Siksi ymmärrän, että paineet ehostamiseen ovat nykyisin suuremmat kuin ennen. Olen myös kuullut, että nykyään on myös uutta trendiä tavoitella mahdollisimman huomaamatonta ehostusta.

    Lestadius lienee ollut myös melko askeettisten tapojen puolustaja, mutta tietääkö joku tarkemmin, millaisia ohjeita hänellä on ollut?

    Itse en ole jaksanut ottaa kovin vakavasti vaikkapa hiusten kihartamis- tai kulmakarvojen nyppimiskieltoja. Yhteen aikaan miehillä ei suvaittu partaa, vaikka monissa vanhoissa valokuvissa uskovaisilla miehillä oli partoja ja viiksiä. Ihmisten karvojen sääntely tuntuu suoraansanottuna typerältä. Kuka tietää, millainen parta ja tukka Jeesuksella ja apostoleilla oli aikoinaan? Entäs millaisia pukeutumisohjeita Jeesus - paras opettaja - antoi? Ei tainnut koruistakaan puhua mitään?
    ..
    "Kuinkahan moni lapsuudenkristitty on kadottanut sydämeltään elävän uskon ihmeteltyään ja kapinoituaan koxxxxoruttomuutta vastaan? Kuinkahan moni olisi menettänyt uskon lahjan sen seurauksena, jos koxxxssa voisikin keikkua sellaiset?"

    Veikkaukseni on, että korvakorujuttu on pieni syy verrattuna ehdottoman ehkäisyn vaatimukseen. Niin monet nuoret eivät ole kokeneet jaksavansa ottaa vastuulleen alati kasvavaa suurta lapsijoukkoa. Heitä yksinkertaisesti on hirvittänyt sellaisen vastuun edessä. He ovat pelänneet, että voivat ajautua koko perheenä umpikujaan, jos voimat pettävät.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuohon viimeiseen kappaleeseesi. Joo, aiheellinen huomautus. Ei varmaan joku korvis yhtenä asiana ole se kynnyskysymys. Toivottavasti tätä ei näin kirjaimellisesti ole ymmärrettykään, koska en halua tehdä ylilyöntejäkään (enpä vissiin).

      Tämä korvis tahtoo olla synonyymi yleisemmin näille meidän tavoillemme. Mutta silti ihan konkreettisestikin voi verrata vaikka sitten korvakorua ja näitä raamatunpaikkoja, joissa varotaan pahentamasta / saattamasta lankeamaan. Näitä ehdonvallan asioita kun Raamatun valossa käsitellään ja näistä kun haetaan potkua tämän päivän pahennuksen aiheisiin, on hyvä pitää mielessä että Raamatussa puhutut kysymykset ovat enimmäkseen olleet kulttuurisesti ja uskonnolisestkin tosi isoja kysymyksiä. Vaikka nyt tämä lihakysymys. Mietitäänpä jos joku meidän rauhanyhistyksellä alkaisi syödä epäjumalille (siis mieti: epäjumalille!) uhrattua lihaa, ollettaen vielä että nykyäänkin yleisesti uskottaisiin epäjumaliin ja uskovaisetkin voisivat epäillä niitä ehkä sittenki olevan olemassa.

      Laestadius taisi kannattaa aikamoista askeesia. Minulla on jotain tekstiä yhdessä kirjassani, voisin jossain vaiheessa lainata siitä jahka jaksan ja ehdin. Ihan vaan yhteiseksi pöyristymisen aiheeksi. Rovasti laitettaisiin jo jyrkkyytensä puolesta istumaan ;)

      Poista
    2. Siionin Kevät; mielestäni oikein nostaa kynnyskysmykseksi tuo korvisasia. Yhtenä monien joukossa. Jollekkin urheilulliselle nuorelle se voi olla Kärppä-ottelu. Jos nuorta, ja myös vanhempaa, ilman raamatullisia perusteita painostetaan sanomalla että "emmehän me haluaa...." niin se voi ison ristiriidan siemen. Tiukan tapakullttuuriopetuksen vuoksi joku vanhempi saattaa laittaa nuoren valintatilanteen eteen, joko tai. Jos rauhanyhdistykselle nuori tulee korvanappien kanssa ( minun nuoruudessani pitkätukkainen poika) moni ajattelee että epäuskoinen.
      Jeesus sanoi että Jumalan valtakunta ei tule niin että se taidetaan nähdä. Voimmeko siis ajatella, ja jopa ajatella että Jumalan lasten on ulkomuodoltaan erotuttava tämän maailman ihmisistä.
      Toki siisti ulkonäkö ja asiallinen pukeutuminen ovat hyviä, mutta eivät autuuden ehtoja. Eikä muutkaan ehdonvallan asiat. Raamatun kuvauksista päätellen Johannes kastaajaa ei päästettäisi rauhanyhdistykselle sisälle, vaan paikalle kutsuttais poliisi.

      Ihmettelijä

      Poista
  2. Ajatelkaapa. Noin esimerkkinä, RY:lle tulee kaksi nuorta henkilöä. Toinen tiedetään uskovaisen perheen nuoreksi, on viimeisen päälle merkkivaatteet, hiuksiin on panostettu, on kaulakorua, on rannekoruja, on jopa hammaskoru ja käsilaukku viimeisen päälle. Kelpaisi muotilehteen mennen tullen.

    Sitten tulee toinen, vaatimattomassa tavanomaisessa vaatetuksessa, mutta pienet korvanapit korvissa ainoastaan.

    Minä väitän, että lähtökohtaisesti ulkonäön pohjalta tämä ensimmäinen luokitellaan uskonsisareksi mutta toinen epäuskoiseksi.

    Nimimerkki Ajatus tuossa toisessa postauksessa kommentoi, että korvakorujen pitäjä ei vaella yhteisessä rakkaudessa ja siinä on se pointti.

    Jo nyt on kertakaikkiaan, kaikkea muuta mammonaa (kuten mielettömän hienoja taloja, maastureita, veneitä, you name it) ja sen hankkimista pidetään jopa ihan okei- asiana, mutta korvakorut on jonkun mielestä epäuskon merkki.

    Näkisin varovasti, että sielunvihollinen on se, joka on taas päässyt hämmentämään tässä. On oikein, että kristitty elää, vaeltaan hurskaasti ja siveästi, mutta tähän on sielunvihollinen tehnyt ansan. Saanut vaikuttaa niin, että on tehty elämäntapanormeista, ehdonvallanasioista jopa autuudenehtoja ja sitten kun nämä Raamatunkin valossa hämmentää ihmistä, pääsee sielunvihollinen kiusaamaan että "luovu nyt hyvä ihminen tuosta valheuskosta, koska huomaathan että ei noita vaatimuksia Raamatussakaan opeteta" tai jotakin vastaavaa.

    Itse kannatan samoin kuin blogistisetä tahi -täti kirjoitti edellä, nimenomaan sydämen kristillisyyttä. Raamatussa kyllä on kirjoitettu Hengen hedelmistä, uskon että uskova kristitty "saarnaa elämällään" Hengen hedelmien näkyessä, ei sillä onko korviksia vai ei, ajaako Audilla vai ei.

    -Muusikko

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. "Sitten tulee toinen, vaatimattomassa tavanomaisessa vaatetuksessa, mutta pienet korvanapit korvissa ainoastaan.

      Minä väitän, että lähtökohtaisesti ulkonäön pohjalta tämä ensimmäinen luokitellaan uskonsisareksi mutta toinen epäuskoiseksi."


      Näinhän se on. On tainnut määrätyissä asioissa "muoto" ja perinteet ohittaa sen, mitä alun perin on tavoiteltu.

      "Te teeskentelijät! Te maksatte kymmenykset jopa mintusta, tillistä ja kuminasta, mutta laiminlyötte sen, mikä laissa on tärkeintä: oikeudenmukaisuuden, laupeuden ja uskollisuuden."

      Poista
  3. Kyllähän Jumalan luomakunnassa on pariutumiseen liittyen käytössä monenlaiset kostyymit ja väritykset niin eläin- kuin kasvikunnassa.

    Mutta ei taida meikkaus immeistä välttämättä edes kaonistaa ja voi joskus käydä joissakin piireissä msn:n uutisotsikon mukkaan näinkin: ”Morsian pesi meikit pois – järkyttynyt aviomies haastoi oikeuteen heti seuraavana päivänä.” Terveydelle lienee osa aineista vaarallisia; kaiken huippuna esim. hiusvärit, jotka myrkkyineen voivat saada aikaan hengenvaarallisen allergisen reaktion.

    Mutta ei noista korvakoruista ennen tehty niin suurta numeroa. Muistan lapsuudestani Kemijokivarresta, kuinka seurapaikan emännällä ja pyhäkouluopettajamme puolisolla kuului juhlatamineisiin korvakorut - ja hulluinhuonelaisessa keskustellessamme samasta aiheesta jo aiemmin viittasin appivanhempieni suurennettuun kihlakuvaan seinällämme – nimittäin hienot korvakorut on sielläkin tulevalla anopillani.

    Kyllä spartalaisella ja rigoristisellä maailmankielteisyydellä on lestadiolaisessa herätyksessäkin vanhat perinteet alkaen Laestadiuksesta, saamelaissaarnaajista, Aatu Laitiseen ja esikoisuuteen...

    Luulen, että tämän nykyisen ”suhteettomuuden” taustalla on kuitenkin enemmän 1970-luvulla kristillisyydessämme vahvistunut kalvinistinen ”protestanttinen moraali” ja henki :) Tälle oli tyypillistä vanhantestamentillisuuden vahvistuminen – VT:stä voi löytää valikoivalla metodilla tukea hyvin monenlaisille opin tulkinnoille ja korostuksille. Weberiläiselle protestanttiselle moraalille tyyppillistä on ollut, että ajallinen aineellinen menestys todistaa uskovan Jumalan valituksi. Tilpehööriin; koruihin tai muuhun sellaiseen ei omaisuutta saanut käyttää – sensijaan niinkuin täällä on viitattukkin taloihin, mökkeihin, autoihin, moottorikelkkoihin, maihin ja mantuihin kyllä... Eikä kyllä se esikoisseurakunta-ajattelukaan ole ollut niin vierasta :)

    VastaaPoista
  4. Tämä korvisasia on kyllä meillä aivan järjetön, mutta kuvaa hyvin yhteisöelämämme ongelmakohtia. Siis asia, josta yleisesti jo sanotaan, ettei se ole syntiä tai moitittavaa on kuitenkin yhteisen rakkauden rikkomista, vaikka kenenkään ei pitäisi siitä pahentua, kun heikoillekin on julistettu, että ei tarvitse epäillä ja pahentua. Mutta sitten kaikki mikä oikeasti pahentaa ja rikkoo yhteistä rakkautta niin siitä viis. Miksei seurakunta oikeasti kuule heikkoja ja huono-osaisia. Missä se oikea rakkaus on? Olemmeko aiva tekopyhiä, väärää rakkautta pitäviä.

    T. Erno

    VastaaPoista
  5. Taas on pakko yhtyä Markun ajatuksiin. Itsekunkin on ehkä hyvä pohtia näitä lastemme ja lastenlastemme esittämiä koruttomia ja avoimia kysymyksiä suhteuttaen aikaperspektiiviin. Se taas edellyttää tietoa, miten asioihin on eri aikoina suhtauduttu. Ei todellakaan samoin kuin meihin istutettiin 70-luvulta,

    Näen Markun lailla monen nykyisenkin kysymyksen taustalla sen saman "sylttytehtaan" vahvan vaikutuksen edelleen. Kaikille se ei ole "auennut", mutta ehkäpä nämä rehellisyyteen pyrkivät keskustelut laittavat heidätkin miettimään uudestaan monia matkassamme raahautuneita elämäntapa-asioita, missä suhteessa niillä on autuuden kanssa tekemistä ja missä puhtaasti vallanhaluun perustuvasta kurinpidosta.

    Tuolla edellä putkahti kuri -termi, jolla on tässä maailmanajassa huono kaiku ja tuo auttamatta mieleen autoritäärisen - jopa totalitaristisen vallankäytön seurauksineen. Jos sellaista yhä haikailemme, voi katsahtaa Pohjois-Korean tai Venäjän johdon pullistelua pyrkiessään NL:n moodiin entistä enemmän.Eipä luulisi kellään olevan tarvetta viljellä enää samanlaisia otteita omassa kristillisyydessään! Ne otteet realisoituivat keskuudessamme yleistyneeseen hoitokokouskäytänteeseen, johon alistettiin koko lauma. Kuka tahansa toinen saattoi olla "epäilyttävä" kuin aikoinaan Neuvostoliitossa Stalinin tai Breznevin alaisuudessa. Lakatut kynnet, korvakorut, nypityt kulmakarvat, "väärän" sivun lukeminen sanomalehdestä, epäilyttävän vilkas jutustelu epäuskoisten naapurien kanssa, pitkä väli edellisen vauvan syntymästä tai liian vähän lapsia, puhumattakaan urheilun tai konserttimusiikin harrastamisesta jne. Muotittaminen pääsi vauhtiin, joka perimmältään johtui äärimmäisestä maailmallisuuden pelosta. Valettiin uskovaisen tiukka muotti.

    Jos tämän päivän nuorta yrittää hallita perusteettomalla kurilla - ei hyvä seuraa. Se on vähän sama, kuin peruuttaisi maailmansotien aikakauteen.

    Eipä sitä omien nuorten kanssa osannut aikoinaan yhtään paremmin selittää näitä "me emme tahdo" käyttäytymisiä. Eivät edes aina avoimesti kysyneet - aika oli toinen kuin tänään. Se oli 70-80- luvun ilmapiiri. Nykynuori sentään uskaltaa avoimesti kysyä ja ilmapiiri yleisesti muuttunut vapaammaksi ja sanelusta vuorovaikutteiseksi. Jälkeenpäin on kerrottu, kuinka jo kysymykset iltakylissä saivat toiset lukkoon ja pelkäämään puhumista. Koettiin vaaralliiseksi jo kysyminen.

    Tunnen kiitollisuutta, kun lapsenlapset nyt uskaltavat tulla asioineen kysymään ja puhumaan. Siinä sitä yhdessä pohdiskellaan. Kunpa edelleennkin uskaltaisivat ja kumpa osaisin olla oikealla tavalla tukena, kuunnella ja olla rinnalla. Vaalia luottamusta. Suurta lahjaa on myös toisen puolesta rukoileminen.

    VastaaPoista
  6. Rakkaat veljet ja sisaret. Pohtiessanne huomionarvoista korvakoruasiaa, olette unohtaneet yhden varteenotettavan seikan. Nimittäin korvakorut ovat syntiä vain suomalaisilla, jos uskovainen omaa venäjän tai vaikkapa ghanan kansallisuuden, korvakorut ovat kulttuuria, ei syntiä. No tämä oli tämmöinen pieni satiirin poikanen, mutta huvittaa kuitenkin. Eipä silti, korvakoruasia ei ole minulle henkilökohtainen ongelma, kun iitse en ole ns. koruihmisiä. Kihla-ja vihkisormukset ovat ainoat "korut" jotka ovat "päällä" . Mutta kylläpä se on ollut vuosikymmenten saatossa "se merkki" , niin ennen kuin viime vuosinakin , mikä laitetaan korviin kun halutaan ilmaista kanssaihmisille ettei minulle tartte tulla tarjoamaan jumalan tervettä. Niin yli 30 v sitten paras kaveri kuin viime vuosina omat tyttäret. Niin ristiriitaista se on kun ajattelee. Korvakorut ei varmaankaan vie uskoa keneltäkään, mutta niillä ainakin halutaan tuoda esille, että usko on jo mennyt.
    Mukava kun löytyy tällaisia keskusteluareenoita joissa voi keskustella ilman asioista asioina ja pohdiskella vapaasti , ilman vedätyksiä.
    uskisäippä

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tervetuloa palstalle sinä ensimmäinen äippänä esittäytyvä. Äipäthän on ihan huippuja, joten tervetuloa hyvään seuraamme.

      Tuo on totta että korvakoruihin suhtautuminen on aivan eri kulttuurista riippuen. Periaatteessa asia on kuitenkin oikeammin kuin aiemmin. Onhan eri kulttuureissa ja eri aikoina vaihtelua sen suhteen, mikä aiheuttaa pahennusta. Siltä pahennuksen aiheuttamisen pohjaltahan asiaa arvioidaan, kuten keskusteluissa on tullut esille.

      Tähän verrattuna vääräänkinlaista "yhteistieto"suhtautumista ("jatkuva ilmoitus"/kulttuuri-imperialismi) on näkynyt varsinkin aiemmin. Muistan hyvin, kun 90-luvulla kun itäraja aukeni, suhtauduimme maatuskojen korviksiin kärsivällisesti mutta toistuvasti hoettiin luottavaisesti että kyllä usko vielä avaa oikean ymmärryksen :)

      Jossain aiemmassa keskustelussa muistelin n 10 v sitten jossain isossa suomalaisessa lehdessä (IS/HS?) olleen Afrikan veljen haastattelua, jossa hän kehui heidän pitävän kotinsa huonekaluna televisiota, koska netti ei toimi kuten Suomessa. Mitenhän on asia nykyään? Tuskin tuosta on numeroa haluttu tehdä.

      Saarnataankohan Venäjällä ja Afrikassa lasten vastaanottamisesta tai elämänvanhurskaudesta muuten? En tiedä, siksi kysyn.

      Poista
    2. Mukava lukea uskisäipän kommenttia. Juuri noinhan se on meillä mennyt. Me olemme ylläpitäneet tällaista kullttuurista tapaa. Ja kun opetetaan uskomaan lapsen esikuvan mukaan - mitäpä sitä kyselemään, ovatko kaikki kulttuuriset tavat Pyhästä Hengestä vai mistä.

      Tähän liittyy vahvasti käyttämäni muotitus-termi. Kun uskovaisen ihmisen muotti valetaan kovin tiukaksi, eikä toisenlaista muottia ole, voi monella olla mahdoton ujuttautua siihen vaikka kuinka tahtoisi.
      Kuinka paljon ulkonaiset asiat ja merkit heijastavat sydämen tilaa - siitä lienee pohjimmaltaan kysymys. Samoin käyttäytyminen ja teot - kuinka paljon ne heijastavat sitä.

      Jos kulttuuriset ulkonaiset merkit ja tavat poikkeavat kovasti ympäröivän yhteiskunnan normistosta - ne saavat enemmän huomiota sekä yksilöllisesti, että yhteisönä.

      Nykyään ihmisen ulkoinen kaikenlainen muokkaaminen on kehitetty entisestään. Kehonrakennus, kauneisleikkaukset, maalit, värjäykset, tekoripset ja tekokynnet jne. Naturelli ihminen onkin jotain aivan muuta, kuin kaikesta muutetusta riisuttu - kuten Markun viittaama häiden jälkeinen uutisvinkki kertoi.

      Ei sitten kumma, jos kadulla vastaan tulevasta naturellista ihmisestä tulee ajatus - onkohan tuo "meikäläinen" :-)

      Nuorille, identiteettiään hakeville nämä kysymykset voivat olla aivan toista luokkaa, kuin meille, jotka olemme jo paljolti unohtaneet, millaista se oli omalla kohdalla. Toisaalta jälkipolvet tuovat asiat uudestaan ajankohtaisiksi, jos suostuu nuorten lähelle.

      Siionin Kevään heittämä termi "Kulttuuri-imperialismi" on mielenkiintoinen. Saisikohan siitä ihan oman bloginsa...

      Ajallisen elämän vääjäämätön muutos kautta aikojen heijastuu ja on heijastunut myös uskovaisiin luoden erilaisia kulttuurisia tapoja - siis erilaisia - monia niistä emme mitenkään voisi nyt hyväksyä. Emme sujuisi millään vaikkapa Jaakobin vaimojen - Lean ja Raakelin tapaisiin naittamiskäytänteisiin. Tai Daavidin käsittämättömiin vaimojoukkoihin - jalkavaimoja, orjattaria, varsinaisia vaimoja ja mitä niitä olikaan. Vanhan Testamentin ajalla oli käsittämättömän paljon "lihan jälkeen" elämistä verrattuna meidän aikamme uskovaisten elämään.

      MIksi piti olla vähintään vaimo ja orjatar, jotka molemmat saivat lapsia samasta miehestä - siis vähintään?

      Kysyn tuon siksi, koska se rajuna esimerkkinä osoittaa kulttuurierojen suuruutta vaikkapa koruasiaan verraten.

      Poista
  7. Enpä malta olla jatkamasta edellistä kommenttiani, että kuningas Daavidin poika kuningas Salomolla oli 700 varsinaista vaimoa ja 300 sivuvaimoa ( Huh!) He olivat monista eri vierasheimoista ja houkuttivat Samuelin palvomaan heidän epäjumaliaan. Se oli Jumalan silmissä paha ja Jumala rangaistus seurasi.

    VastaaPoista
  8. Kuningasten kirjasta saa lopulta kuvan, että Jumala ei vihastunut Daavidille ja Salomonille monista ( järkyttävän ) vaimoista, eikä esim. rikkauksista ja valloitussodista - vaan epäjumalanpalveluksista - ja niinpä ollaan tämän blogin otsikossa.

    Pitänee kysyä - mikä on tänä aikana epäjumalanpalvelusta? Mutta kun perusteita hakiessa vertaa VT:n aikaa, Jeesuksen opetuksiin - ristiriidat ovat lievästi sanottuna melkoiset..

    Lapset ja nuoret kysyvät ja pienillä on tuo hauska kyselyikä, joka näyttää olevan jatkuva kehitykseen kuuluva ilmiö yhdessä vaiheessa kasvua. On hyvä, kun nuoret kysyvät ja uskaltavat kysyä. Olemmeko aikuisina aina uskaltaneet?

    Emme ole. Meillä on "sellainen" historia.

    Muuten taitaa olla aika harvoin kun saarnoissa käsitellään näitä VT:n vaimohaaremeita ja julmia valloitussotia? Johannes Kastajan ja Jeesuksen elämän askeettisuus ja Daavidin ja Salomon rikkaudet ovat kuin toiselta planeetalta. Siitä huolimatta Kuningasten kirjan mukaan Jumala ei heille niistä ollut vihainen. Jumala ei siis nähnyt rikkauksia heille epäjumalana - vaan kirjaimellisesti sen ajan muita jumalia, joita silloin palvottiin ja heille uhrattiin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vaikka kuulunkin sarjaan keski-ikäiset, olen vähän epävarma siitä onkohan seuraavanlainen pitkän linjan kehitys totta.

      Penskana seuroissa istuneena minulla ei siellä kuulemani perusteella olisi voinut käydä mielessäkään, että Raamatun aikoihin uskovaisilla olisi voinut olla monta vaimoa. Tai että olisi tanssittu. Tai että Raamatun aikoihin nautittiin viiniä. Nooakin otti tukevat kännit ja sammui. Nykyään kuulee kyllä monista vaimoista ja siitä käyneestäkin "rypälemehusta" puhuttavan ihan luontevasti. Epäuskoisista puolisoista sen sijaan ei ole ollut tapana puhua?

      En tosiaan ole tästä ihan varma, mutta olisikohan aiemmin helpommin vältetty korvasyyhyyn sopimattomat asiat tai selitelty ne parhain päin?

      Poista
  9. Vl-seniorin esille nostamaan moniavioisuuteen liittyen: Minulla on sellainen kuva, se verran mitä raamatusta mieleen nyt muistuu, että moniavioisuutta ei missään kohdin todeta sopimattomaksi. Ja kuinka näin voisi ollakaan. Tuskin Jumala on kantaansa asiassa muuttanut? Moniavioisuudella on varmasti ollut myös käytännön tarpeista nousevia syitä.

    Sekin on huomionarvoista, että avioliitto-instituutio on muuttunut ajan saatossa. Aivan alkuun mies ja nainen kaiketi vain pistivät hynttyyt yhteen. Ei ollut pappia vihkimässä.Nykyään taas puhumme avioliitosta lainsäätäjän sille kulloinkin antamassa merkityksessä. Tosiasiassa samaa sanaa käytetään siis kuvaamaan täysin eri ilmiöitä. On muuten hassua, että uskovaiset yrittävät omia tuon avioliittosanan aivan kuin itselleen. Toivoton yritys. Lainsäätäjä määrittelee sanan merkityksen ja piste. Se on: erityinen varallisuusoikeudellinen, lakkautetettavissa oleva suhde, joka on perustettu viranomaisen toimesta asianosaisten esittämän tahdonilmaisun jälkeen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tervetuloa anonyymi! Sanon saman kuin muutamalle muullekin. Olen sallinut kirjautumattoman kommentoinnin ja sallin sen jatkossakin, ellei tule ongelmia. Keskustelun sujuvoittamiseksi pyydän lisäämään jatkossa jonkun valitsemasi nimimerkin tai nimesi.

      Poista