perjantai 14. elokuuta 2015

Nettikeskustelun mahdollisuuksista

Ilo ja kiitos

Olen iloinnut tästä uudesta harrastuksistani. Moni itseäni askarruttanut kysymys on saanut vastauksen tai ainakin täsmällisemmän muodon kirjoittamisen ja keskustelun seurauksena. Eikä painekattila hartioiden yläpuolella uhkaa räjähtää, kun laskee sieltä välillä jotain ulospäinkin. Olen ollut positiivisesti yllättynyt myös keskustelun aktiivisuuteen ja ainakin toistaiseksi myös kohteliaisuuteen, minusta huolimatta. Kiitos kaikille teille yllättävän monille lukijoille ja kirjoittajille!

Arvottomasti anonyyminä?

Tuorein Päivämies keskittyy mediaan ja viestintään. Monia realistisia ja käyttökelpoisia neuvoja ja positiivista suhtautumista mediaan. Jotain on varmaan muuttunut sen jälkeen, kun ennen 2010-luvun "kriisiä" netissä virinnyttä nimetöntä kristillisyyden kipukohtien perään kyselyä tai kyseenalaistamista kuvattiin liikkeen "johdon" taholta esimerkiksi ilmaisulla "arvoton" keskustelun ollessa anonyymiä. "Nimetön keskustelu on arvotonta keskustelua ja arvotonta tietoa." "Vanhoillislestadiolaisten keskustelukulttuuriin ei kuulu yleisönosastokirjoittelu eikä nimimerkin taakse piiloutuminen. Liikkeen piirissä käydään keskustelua eri tahoilla ja tasoilla avoimesti omana itsenä." Aivan kuin sanottavan merkitys jollain tavalla riippuisi sanojasta... 

Niin, sen verran voin paljastaa itsestäni, että Siionin Kevät ei muuten ole oikea nimeni. Omasta mielestäni kaikkein paras keskustelumuoto olisi se, että esiinnyttäisiin omilla nimillä ja naamoilla. Myös on niin, että arvostan suuresti ja siis itseäni korkeammalle erityisesti niitä sisaria ja veljiä, jotka käyvät avoimeen keskusteluun omalla nimellään ja naamallaan. 

Kaikille tämä ei kuitenkaan ole niin helppoa. Joku voi ihan perustellustikin ylipäänsä välttää julkisissa nettikeskusteluissa esiintymistä omalla nimillä. Ovathan esimerkiksi ihan arkipäiväiset harrastuspalstatkin olleet jo perinteisesti nimimerkkien kansoittamia. Googlen hakutuloksista itsensä löytäminen vuosienkin päästä voi olla ikävää ja henkilön profilointi ja kiinnostusten kohteiden selvittäminen luvattoman helppoa.

Lisäksi meissä on rohkeudeltaan ja sosiaalisilta ympyröiltään kovasti erilaisia yksilöitä. Myös on niin, että jollakin voivat jo työtehtävätkin olla sellaisia, että julkiseen uskonnolliseen debattiin osallistuminen voi olla kaikkea muuta kuin luontevaa. Ajattelen esimerkiksi jotain ristittyä Kärsäputaan kunnanjohtajaa. Hänellä voi olla hyviä ajatuksia vaikka kuinka, mutta älyät varmastikin, että hänen kannaltaan käytännössä on vaihtoehtoina joko olla osallistumatta keskusteluun tai käyttää nimimerkkiä.

Ikävä on todeta, että moni ei vieläkään myöskään tosiasiassa voi tai uskalla ilmaista käsityksiään tai kysymyksiään omalla nimellä. En tarkoita tässä ujoutta ulkomaailman vuoksi, vaan pelkoa uskonyhteisön vuoksi. Jos joku sanoo keskustelukulttuurin olevan täysin vapaan, hän ei kyllä puhu totta tai ei ymmärrä ollenkaan, mistä puhuu.

Kehitystoive

Päivämiehen varsinaisella päätoimittajalla on hyviä ajatuksia (Päivämies 12.8.2015 s. 11). "SRK pyrkii avoimeen tiedonvälitykseen. Tällä halutaan tukea vanhoillislestadiolaisten kristittyjen mahdollisuutta käydä avointa ja tasavertaista keskustelua uskoon ja elämään liittyvistä kysymyksistä liikkeen sisällä ja myös liikkeeseen kuulumattomien kanssa."

Minullakin on kehitystoiveita juuri tähän päätoimittajan ajatukseen liittyen. Jotta tehokas mielipiteenvaihto on mahdollista en tyytyisi vain ja ainoastaan siihen keskustelumuotoon, joka on nähty perinteisesti parhaaksi: "Perinteisesti on kuitenkin koettu paremmaksi käydä keskustelua kasvotusten."(tämä on edellisen sitaatin jatko)

Kuten jo totesin, parasta olisi keskustella omalla naamalla ja itsekin tekisin kaikkein mieluiten niin. Kuitenkaan tämä ei avoimessa tietoverkossa ole mitenkään mahdollista. Pitkään muotia on kai ollut somemaailmassa omalla nimellä keskustelu, mutta puolittain suljetuissa ympyröissä. Siionin Kevään kaltaiset blogit itse asiassa ovat jo pitkään olleet vähän sellaisia entisvanhasia juttuja. Järkevään ja turvalliseen keskusteluun liittyy olennaisena osana se, että kirjoittaja tietää edes suunilleen, kenelle ja miten kauan hän viestejään jakaa. Eikö SRK voisi tarjota verkkokeskustelumahdollisuutta? Esimerkiksi niin yksinkertainen asia kuin Facebook tarjoaa tälle valmiit ja ilmaiset työkalut. Moderointi ei aiheuta kovin paljoa töitä, koska sitä ei kannata liikaa muutenkaan harrastaa. Ryhmään pääsisi, jos osoittaisi olevansa jonkun rauhanyhdistyksen jäsen tai Siionin Kevät-lehden tilaaja.

Jos tulee epäilyksiä, että ei se kuitenkaan onnistu ja tuntuisi kiusalliselta poistaa palvelu käytöstä toimimattomana, tämäkin vältetään, kun avataan palvelu alun perinkin vain määräajaksi.

Tässähän olisi vähän tällaista siionin sisäistä lämmintä seurakuntapäivätunnelmaa. Tällainen kun tulee yleiseen käyttöön, ainakaan itselläni ei ole mitään tarvetta enää pitää tätä vaivaista blogia täällä Internetin laitimmaisella paikalla.

Kysymys juuri sinulle

Tänne ei ole kirjoittanut kukaan typerys, vaan kaikki ovat ilokseni olleet sivistyneitä ja selvästi ajattelevia ihmisiä. Miksi sinä kirjoitat nimimerkillä, etkä tuo arvokkaita ajatuksiasi omalla nimelläsi esille? 

Entä sinä, joka olet kirjoittanut tai nyt intoudut kirjoittamaan netissä nimelläsi. Miksi kirjoitat omalla nimelläsi ja tuntuuko se hankalalta tai haitalliselta? Hirvittäkö sinua mikään nettimaailmaan liittyvä yksityisyyden suojan ongelma?

(Lisätty lisäkysymys kaikille:) Miksi ylipäänsä osallistut nettikeskusteluun tai luet sitä?

5 kommenttia:

  1. Hyvä kirjoitus. Itse kirjoitan nimimerkillä juurikin tuon yhteiskunnallisesti merkittävän ja näkyvän asemani johdosta kuin myös siksi, että vaikuttaisi jatkossa työhaussa. Google muistaa kaiken ja sitä tietoa myös haetaan, kun rekrytoidaan. Lestadiolaisten taholta en koe painetta, tai en juurikaan välitä tuosta paineesta.

    Kun kirjoittaa nimimerkillä voi myös tehdä kärjistyksiä, joskin asiallisia sellaisia. Kun puhutaan kasvotusten, hymistellään ja puhutaan asian vierestä, jollei keskustelukumppani ole läheinen ystävä. Anonyyminä vieraillekin voi puhua kuin ystävälle, rennosti ja välittömästi.

    T. Erno

    VastaaPoista
  2. Mielenkiintoinen kirjoitus, joka on herättänyt monenkaltaisia mietintöjä itse asiasta. Täällä on ollut myös melkoinen radiohiljaisuus aiheesta.

    Miksi ? Miksi me ei kirjoitella mielipidekirjoituksia omalla nimellä ? Miksi arkailemme tuoda ajatuksiamme niin että lukija tiedostaa, kuka tuota mieltä on ? Miksi minä kirjoitan nimimerkin suojissa ?

    Tietenkin on niin, että nettiin jää mitä kirjoittaa jonka voi löytää myöhemminkin, mutta olisiko sittenkin nimellä kirjoittamattomuuden takana ehkä pieni pelko sanktioista, jos en osaakaan olla kaikista asioista samaa mieltä kuin ns. "oikeanopinhaltijat". Jos minä omilla mielipiteilläni aiheutan itselleni hankaluuksia, jatkoseuraamuksia, veljien tai sisarten takia, jotka minut tuntee ja on asioista erimieltä ja vaatii minun olemaan kanssaan samaa mieltä. Tai kokemus siitä miten keskuudessamme on raadollisia kanssaveljiä, jotka puree takana päin ja levittää omia tulkintoja rakkaista kanssakulkijoista....
    Monenlaisia vaihtoehtoja on......Valitettavasti yllättävän yleistä ihmisten, uskovaistenkin, keskuudessa on kateus ja usein juuri siitä kumpuava pahasuopaisuus... ikäviä kokemuksia on siitäkin.

    Yksi vaikuttava asia on median julkituomat hoitokokoukset, joita on pidetty niille, jotka ovat erehtyneet omalla nimellä kirjoittamaan poikkeavia mielipiteitä eräistä asioista. Onko se kirjoittelu sitten ollut oireena ja merkkinä alkavasta sydämen luopumisesta yhteisestä uskosta vai onko ne seuraamukset ajaneet vielä liukkaammin ulos.

    Kuitenkin sanotaan että olemme "avointa kirjaa" ja vapaasti uskovaa ja puhuvaa kansaa... minkä verran sallitaa eriäviä mielipiteitä mistäkin asioista ja joistakin eräviä ei sallita ollenkaan , se onkin sitte eri juttu.
    Jos näitä kaikkia alkaa miettimään ja vatvomaan liikaa, saa varmaan päänsä sekaisin. Usko on kuitenkin niin yksinkertainen asia, ettei tarvitse muuta kuin uskoa valmiin lunastuksen omalle sielulle, ilman mitään marginaalihuomautuksia.. aika hajanaisia ajatuksia uskisäipältä... kirjoitelkaapa muutkin...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Uskisäippä - vaikka koet kirjoittavasi kommentissasi hajanaisia ajatuksia, ne kuvastavat silti mielestäni hyvin tilannettamme uskaltaa puhua, kirjoittaa tai keskustella todella vapaasti niistä uskomiseen liittyvistä asioista joita nimitämme kipukohdiksi. Mitä ne itse kellekkin ovatkaan henkilökohtaisesti tai yhteisesti laajemmin.Omasta puolestani haluan sanoa sinulle uskisäippä, että kirjoituksestasi tulee läpi nopeasti meille tuttua ajattelua johon moni varmaan lukiessaan samaistuu.

      Kuten kirjoitat, meillä on arkuutta ja pelkoa viestiä vapaasti. Kenellä enemmän, kenellä vähemmän. Se riippuu paljolti eletyistä kokemuksista. Senioreilla niitä on kertynyt kristillisyytemme monenlaisista vaiheista.

      Sanot mm:" minkä verran sallitaan eriäviä mielipiteitä mistäkin asioista ja joistakin eräviä ei sallita ollenkaan , se onkin sitte eri juttu.
      Jos näitä kaikkia alkaa miettimään ja vatvomaan liikaa, saa varmaan päänsä sekaisin."

      Pää voi todellakin mennä sekaisin, jos liikaa vatvoo, mutta mikä sitten on itsekullekkin liikaa uskonasioiden pohtimisessa. Usko on todellakin perimmältään yksinkertainen ja sydämen asia. "Uskomiseen se jääpi" - on meille tuttu sanonta.

      Oma historiamme osoittaa, kuinka usein monenlaiset ajalliset tekijät tahtovat horjuttaa tätä yksinkertaista uskoa = Jumalan Pojan lunastuksen omistamista omalle kohdalle - mutta myös yhteisesti. Hajaannukset ovat seuranneet oikeastaan usein toinen toistaan.

      Mietin toisinaan, kuinka tyhjänpäiväisistä tai arkisista ja kunkin aikakauden tuomista asioista onkaan kehitelty ja paisuteltu syyt nostattaa hajaannuksia...

      Ihmisen pukeutuminen ja siihen liittyvä koristautuminen tai kaunistautuminen, syöminen eli ruoka rituaaleineen, sairauksien hoito, viestinnän ja tiedottamisen kehitys ja kulttuurin ( mukaan lukien ruumiinkulttuuri) harjoittaminen esim. ovat alueita, joista on syntynyt hajottavia erimielisyyksiä. Niin suuria erimielisyyksiä, että ovat johtaneet eri hengen hedelmiksi.

      Tämän tajuaminen panee ajattelemaan, kuinka tarkkaan Pyhä Henki kunakin aikakautena - kussakin maailmankolkassa - säätelee uskovaisen ihmisen käyttäytymistä ja elämää? Kuinka tarkkaan usko normittaa sekä yksityistä, että yhteisön elämää ja käyttäytymistä?

      Mitä tarkempaan/tiukempaan - se halutaan normittaa - sitä pienemmäksi jää yksinkertaisen uskomisen vapaus.

      Kannattaisin lämpimästi Siionin Kevään aloitetta luoda ainakin väliaikaisesti vaikkapa Päivämiehen verkkolehteen mahdollisimman yksinkertainen mahdollisuus osallistua nimettömänä vapaaseen ja avoimeen keskusteluun eri asioista ilman pelkoa joutua jo kysymyksistä tai jonkun asian kyseenalaistamisesta epäilyttäväksi.

      Olisiko juuri tällainen Siionin Kevään oma keskustelufoorumi mahdollinen Päivämiehen verkkolehdessä?

      Poista
    2. Kiitos viesteistä uskisäippä ja vl-seniori.

      Anonyyminä esiintymiseen itsekin näin monia varsin hyviä syitä, joitä myös blogissani toin esille. Myöskään anonyyminä esiintymistä ei ole syytä paheksua, koska monissa tapauksissa se on tosi järkevääkin. Anonyymin esiintymisen mahdollisuus on muuten yksi sananvapauteen liittyviä perustavaa laatua olevia periaatteita. Tähänhän liittyy sekin, että tiedotusvälineillä on lähdesuoja eli oikeus ja velvollisuus olla paljastamatta lähdettään. Tämä mahdollistaa jopa yhteiskunnallisten epäkohtien esiin nostamisen ilman että kaikki vaikenevat.

      Myös on niin, että omasta mielestäni esimerkiksi täällä keskustelu on ollut varsin sivistynyttä enkä ole kokenut ollenkaan tarvetta mihinkään moderointiin. Isommin toimivilla palstoilla on varmaan jossain määrin koettu tällaiseen tarvetta, esimerkkinä Hulluinhuonelainen, jonka viimeinen blogi antaa ymmärtää, että tässä suhteessa olisi toivomisen varaa. Tosiasia kuitenkin mielestäni on, että sielläkin keskustelu on laajuudestaan huolimatta lähes kaikilta osin ollut varsin maltillista, joten huolenaihe on minun äkkiväärän mutta ystävällisen arvioni mukaan jopa vähän ylireagointia.

      Yhteenvetona, että nimettömyys ei ole minusta mikään uhka eivätkä pahimmat hurjat tällaisia kuivahkoja tekstejä päädy edes lukemaan (nyt puhun omista kirjoituksistani).

      Sen verran kuitenkin haluan täsmentää, koska se ei avausviestissäni kovin hyvin tullut esille, että ajatukseni tällaisesta "SRK:n seurakuntapäiväpalstasta" voisi hyvin olla myös sellainen, joissa esiinnyttäisiin omilla nimillä. Tässä tapauksessa vain olisi erittäin tärkeää, että keskutelu tapahtuisi jotenkin suljetussa piirissä eikä googlen haettavissa ja kenen tahansa pällisteltävänä tilanteessa jossa lukijoista ei kenelläkään kirjoittajalla ole mitään tietoa.

      Näissä kaikissa tarkoituksissa esim. (ilmainen) facebook on oivallinen työkalu. Kirjoitetut viestitkään eivät jää ikuisiksi ajoiksi nettiin kirjoittajansa kiusaksi, vaan ne poistuvat käyttäjän niin halutessa näkyvistä. Tämäkin on ihan tarpeellinen omaisuus. Eihän kukaan haluaisi seurakuntapäivilläkään sanoa mitään, jos kaikki läsnäolijat nauhoittaisivat keskustelun, vai?

      Se on tietenkin totta, että kovin henkilökohtaisia asioita ei tällaisessa ympäristössä voi ottaa esille. Tälle vastapainona on monissa (kai lähes kaikissa) medioissa tapana julkaista tietyt kirjoitukset nimettöminä.

      Poista
    3. Tähän teidän kummankin edellä kirjoittavan näkökulmaan haluan minäkin yhtyä. Viime vuosina on monenmoista asiaa ollut vireillä ja helposti sitä alkaa päässään pyörittämään itseään suurempia kysymyksiä. Pahimmillaan katkeroituu ihan muittenkin puolesta. Vaikka epäkohdista pitää pystyä puhua, tärkeintä olisi, että jaksaisi itse uskoa vapaasti ja iloisesti. Ja ilman sitä pientä pränttiä sivun kääntöpuolella, kuten vastaavasti taidettiin jo todeta :)

      Poista