torstai 8. lokakuuta 2015

Sinä olet mediailmiö

Ilta-Sanomien 8.10.2015 etusivun täyttävä otsikko ja siihen liittyvä uutinen oli minulle pysäyttävä.




Yhden Suomen suurimman median uutisointi on täyttä totta. Kyseinen nimettömänä esiintyvä äiti varmasti meikkaa ja katsoo mieheltään salaa tv-ohjelmia nettiselaimen kautta. Myös on totta, että tällainen elämä sattuu kipeää ja että se on kaksoiselämää. 

Mikä lehden ykkösuutisessa yllättää, on kuitenkin se, että nyt on tässä meidän "mediamylläkässä" ilmeisesti viimein saavutettu sellainen lakipiste, että varsinaista uutista ei enää edes ole eikä sen puoleen ongelman syventämistä muutenkaan. Melkein sivun kokoinen juttu todella kertoo vain enää siitä, että on olemassa eräs nainen, joka toimii Iltasanoman etusivulla lupaamalla tavalla. Jännittävin kohta "uutisessa" on se, kun aviomies oli kerran yllättänyt naisen nettinsä ääreltä ja oli suuttunut. 

Nyt en missään tapauksessa ole katkera erittäin monesta tarpeellisesta otsikosta, joita ilman tiettyjä korjausliikkeitä ei meillä olisi koskaan tapahtunut. Yhteisön kipukohtien esillä pitäminen on tietenkin tarpeellista. Toteanpahan vain, että lestadiolaisuus on vakiinnuttanut asemansa yhtenä määräajoin toistettavana uutisena. Jos ei ole mitään muuta tapahtumia lestagenressä viime kuukausilta, niin käyhän tämäkin. Päivänä jolloin ei lehdellä ollut tarjota mitään muuta "uutista" kuin Mauno Koiviston olleen kallellaan itään päin (toinen jymyuutinen), voidaan tehdä pää"uutinen" esimerkiksi nettiä salaa tarkkailevasta äidistä.

"Uutisesta" tuli tympeä olo. Se kertoo ahtaasta uskonyhteisöstä ja ahtaasta valtakulttuurista, joka tarvitsee päivittäisen stereotypia-annoksensa.

2 kommenttia:

  1. Onkohan vanhoillislestadiolaisuus nyt saavuttanut pysyväisstatuksen suomalaisessa mediassa?

    Kaikkihan on suhteellista, mutta toisinaan mietin, kuinka paljon likkeemme poikkeaa nykyään ympäröivän yhteiskuntamme normeista. Eniten poikkeavalla suurella ryhmällä on tietysti valmiiksi huomioarvo.

    Kesän suviseurahaastatteluista jäi mieleeni, kuinka toimittaja sai seurakentällä kulkeneilta lastensa kanssa kulkevilta vanhemmilta vakuutuksia olevansa "aivan tavallisia ihmisiä", siitä huolimatta, että ympärillä kieppui monta pientä taapertajaa ja loput vaunuissa ja rattaissa.

    Nykyään ei vaan ole normi, että sellainen elämä on "tavallista". Kun uskovaisten keskuudessa on tavallista, että perheessä on lapsia kymmenen molemmin puolin - se on muualla tavatonta.

    Tuore "uutinen" on kerännyt päivässä satoja kommentteja, koska se osaltaan kertoo, että toisia suuren perheen vastuu pelottaa ja kuinka vaikea ongelma siitä voi tulla. Sitäpaitsi muutkin kieltäymykset voivat houkuttaa ja ahdistaa. Taivaslaulun teatteriesitykset ovat pitäneet aihetta pinnalla ja tässä tuli lisää.

    Kun silmäilin kommentteja, siellä usea vl-niminen kertoi tietävänsä, kuinka monet ehkäisevät "salaa" ja elävät muutenkin monenlaisten harrastusten parissa. Ahdasmielisyydestä ei tietoakaan!

    Siinäpä onkin miettimistä, kuinka kaukana ollaan liikkeen sisällä keskimäärin siitä ohjeistuksesta, ( julkilausumasta ), jota ei ole muutettu?

    VastaaPoista
  2. Siinäkin on miettimistä, miten lähellä ollaan liikkeen sisällä keskimäärin siitä ohjeistuksesta, minkä Vapahtajamme antoi tuntomerkiksi viimeisistä ajoista.
    I. Silloin pitää taivaan valtakunta oleman kymmenen neitseen kaltainen, jotka ottivat lamppunsa ja menivät ulos ylkää vastaan.
    2. Mutta viisi heistä oli taitavaa, ja viisi tyhmää.
    3. Tyhmät ottivat lamppunsa, ja ei ottaneet öljyä myötänsä;
    4. Mutta taitavat ottivat öljyä astioihinsa, ynnä lamppuinsa kanssa.
    5. Kuin ylkä viipyi, tulivat he kaikki uneliaiksi ja makasivat.
    6. Mutta puoli-yönä tuli huuto: katso, ylkä tulee, menkäät ulos häntä vastaan.
    7. Niin nousivat kaikki nämät neitseet ja valmistivat lamppunsa.
    8. Mutta tyhmät sanoivat taitaville: antakaat meille öljystänne; sillä meidän lamppumme sammuvat.
    9. Niin vastasivat taitavat, sanoen: ei suinkaan, ettei meiltä ja teiltä puuttuisi; mutta menkäät paremmin niiden tykö, jotka myyvät, ja ostakaat itsellenne.
    10. Mutta kuin he menivät ostamaan, tuli ylkä. Ja jotka valmiit olivat, ne menivät hänen kanssansa häihin, ja ovi suljettiin.
    11. Viimein tulivat nekin toiset neitseet, ja sanoivat: Herra, Herra, avaa meidän eteemme.
    12. Mutta hän vastasi ja sanoi: totisesti sanon minä teille: en tunne minä teitä.
    13. Valvokaat sentähden, sillä ette tiedä päivää eikä hetkeä, jona Ihmisen Poika tulee.

    Sitäkin kannattais miettiä, mitä varten me olemme uskomassa ja ehkä sitäkin mitä me hyödymme niin sanotusta kaksoiselämästä...saammeko me plussaa vai miinusta autuaaksitulemisasiassa , jos me esitämme muille uskovaista ja sisällä tiedämme olevamme jotain muuta...
    Tarvitsemmeko me oikeasti jonkun julkilausuman muutettavaksi ?

    Pysähdyttävä ajatus...kun nyt tätä..mitä viiden tai kymmenen vuoden päästä..

    VastaaPoista