tiistai 10. marraskuuta 2015

Mihin tarvitsemme lakia?

Kymmenen käskyn lakia tulee saarnata uskovaisille elämän ohjenuoraksi, synnin muistuttajaksi ja hyvien töiden opettajaksi!

Monelle vanhoillislestadiolaiselle voi olla yllätys, että näin sanomalla olisit vielä 50 vuotta sitten sanoittanut itsesi eriseuraan eikä tällainen väite tarkkaan ottaen vieläkään kuulu meikäläiseen opetukseen. Mistä tässä on kyse?

Jumalan laki on selkeä, rajattu ja vaativa
Jumala on ilmoittanut ihmisille pyhän tahtonsa laissa, joka sisältyy Jumalan sanaan. Jumalan lain sisältö on yksinkertainen ja helposti ymmärrettävä. 

Luther sanoo näistä lain mukaisista hyvistä teoista:
"Ensimmäiseksi tulee tietää, että ei ole olemassa muita hyviä tekoja kuin ne, jotka Jumala on käskenyt. Samoin kuin ei ole olemassa muuta syntiä, kuin minkä Jumala on kieltänyt. Sen vuoksi ei ihmisen, joka haluaa tulla tuntemaan ja oppia tekemään hyviä tekoja, tarvitse tuntea mitään muuta kuin Jumalan käskyt. Niin sanoo Kristus Matteuksen 19. luvussa: Jos tahdot päästä elämään sisälle, niin pidä käskyt. Ja kun nuorukainen kysyy, mitä hänen pitäisi tehdä saadakseen iankaikkisen elämän, Kristus teroittaa hänen mieleensä vain kymmentä käskyä. Meidän on niin muodoin opittava erottamaan, mitkä teot ovat hyviä Jumalan käskyjen mukaan, eikä tekojen omasta ulkonäöstä, niiden suuruudesta tai paljoudesta, eikä siitäkään, mitä ihmiset tai inhimillinen laki ja tapa ovat mielivaltaisesti sellaisina pitäneet, niin kun tähän asti meidän sokeudessamme on tapahtunut ja yhä vielä tapahtuu, suureksi vahingoksi Jumalan käskyjen arvolle.”
Lain kuningaskäsky on rakkauden kaksoiskäsky, johon koko lain sisältö tiivistyy: "Rakasta Herraa, Jumalaasi, koko sydämestäsi, koko sielustasi ja mielestäsi. Tämä on käskyistä suurin ja tärkein. Toinen yhtä tärkeä on tämä: Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi."
Jumalan ankara vaatimus jokaiselle ihmiselle on, että ihmisen tulisi hänen lakinsa täyttää!

Jumalan laki koskee kaikkia
Jumalan kaikkia koskeva laki ilmenee Raamatusta ja sen voi siitä kuka tahansa lukea. Jumala on Raamatun mukaan kirjoittanut lakinsa jokaisen ihmisen sydämeen. Tämä koskee sekä uskovia että "pakanoita". Room. 2:14-15

Viimeksi mainittu on havainnollisesti nähtävillä siitä, että eri sivistyskansojen ja monien uskontojen eettiseen koodistoon sisältyy Raamatun kultaista sääntöä vastaava ohje, johon itse Herran Jeesuksen vuorisaarnan mukaan sisältyvät ”laki ja profeetat".

Jokaisella ihmisellä on siis jo luomisen seurauksena sisimmässään kohtalainen (vaikkakin syntiinlankeemuksessa heikentynyt) käsitys oikeasta ja väärästä. Sen sijaan kyky tehdä oikein on hyvin vajavainen ja syvimmässä merkityksessään oikeastaan puuttuu. 

Lain käyttötarkoitukset
Luterilaisten tunnustuskirjojen (Yksimielisyyden ohje) mukaan lailla on kolme käyttötarkoitusta.

Lain ensimmäinen käyttö tarkoittaa sitä, että laki ensinnäkin "pitää hillittömiä ja tottelemattomia ulkonaisesti kurissa” (Yksimielisyyden ohje). Kyse on ennen kaikkea järjestyksestä täällä maailmassa. Luterilaisen perinteen mukaan lain ensimmäinen käyttö siis luetaan maallisen regimentin alaan. Ihmisellä, siis kenellä tahansa, on osittainen kyky toimia näissä itsensä alapuolella olevissa asioissa. Hän voi noudattaa yhteiskunnallista lakia ja hyviä tapoja sekä tehdä myös moraalisia ratkaisuja. Joissakin tilanteissa säännöt voivat tietenkin olla myös keskenään ristiriidassa, mikä aiheuttaa moraalisen ongelman. Saako puolustussodassa tappaa? Saanko valehdella, jos voin siten pelastaa ihmishengen? Ristiriidan ratkaisuun apuna on lain syvin olemus ja tiivistelmä, rakkauden kaksoiskäsky. Tähän kaikkeen jokaista ihmistä ohjaa myös lain ensimmäinen käyttötarkoitus.

Lain toinen käyttö tarkoittaa, että "se opettaa ihmiset tuntemaan syntinsä" (Yksimielisyyden ohje) eli toisin sanoen ohjaa ihmisen käsittämään oman mahdottomuutensa Jumalan tuomiolla. Ihminen on suhteessa Jumalaan konkurssitilassa. Tämä on lain tärkein tehtävä, ohjata syntinsä älyävä ihminen Kristuksen tykö. Tämä yhdessä evankeliumin kanssa luetaan hengellisen regimentin piiriin, jossa määräävää ja toimiva taho on Jumala. Ei ole yhtään vanhurskasta, ei ketään, joka etsii Jumalaa. Synnin tunto ja kääntymys on mahdollinen, kun Jumala on kääntynyt ihmisen puoleen Pyhän Hengen työnä. Jumala tekee työtä ja puhuttelee sanansa sisältämän lain ja evankeliumin välityksellä.

Lain kolmas käyttö taas tarkoittaa Yksimielisyyden ohjeen mukaan seuraavaa:
Laki "on uudestisyntyneille varmana ohjeena, jonka mukaan heidän tulee järjestää ja suunnata koko elämänsä - eiväthän hekään ole päässeet eroon lihasta. Tästä lain kolmannesta käytöstä on muutamien harvojen teologien kesken syntynyt kiistaa. Onko lakia saarnattava myös uudestisyntyneille vai ei? Toinen osapuoli on vastannut myöntäen, toinen kieltäen.” Tarkoituksena Lutherin kuoleman jälkeen laaditussa Yksimielisyyden ohjeessa oli ratkaista tämä kiista. Lain kolmas käyttö hyväksyttiin tässä yhteydessä.

Lain kolmas käyttö
Tämä viimeksimainittu opinkohta on ainoa, jossa kristillisyytemme on avoimesti tehnyt selvän irtioton kirkon tunnustuskirjoista. Asia oli akuutti 1900-luvun alussa tapahtuneessa lestadiolaisuuden suuressa hajaannuksessa, jossa uudenheräyksen kanssa riideltiin lain kolmannen käytön tuomisesta kristillisyyteen. Uudenheräyksen käsitys oli, että lakia tulee saarnata myös uskovaisille. Tätä ei hyväksytty.
Päätös lain kolmannesta käytöstä tehtiin apostolein kokouksessa seurakunnan kanssa yksimielisesti (Ap.t. 15:22) ja se kirjoitettiin Antiokian, Syyrian ja Kilikian seurakunnille. Siinä hyljätään lain opettajain oppi lain käytännöstä kristityille ojennusnuoraksi, synnin muistuttajaksi ja hyväin töitten opettajaksi eksytys-oppina ja vanhurskaitten sieluja vaivaavana käytäntönä (Ap.t. 15:24). `Sillä niin kelpasi Pyhälle Hengelle ja meille, ettei yhtään enempää raskautta pidä teidän päällenne pantaman` (Ap.t. 15:28). Ja se päätös on muuttumaton, ja se velvoittaa kaikkia sitä kunnioittamaan ja seuraamaan.  
Toinen päätös lain kolmannesta käytännöstä tehtiin Saksan maalla kahdeksankolmatta vuotta Lutheruksen kuoleman jälkeen. Siinä Saksan viisaat ovat käsittäneet `paremman kirkkauden` kuin Pyhä Henki apostolein kokoukselle kirkasti. Sentähden he tekivät päinvastaisen päätöksen. Sen mukaan tulevat antinomisena villityksenä ja harhaoppina kirotuiksi apostolein kokouksen osanottajat ja sen päätöksen seuraajat. Mutta sillä päätöksellä he muuttivat evankelisen lutherilaisen kirkon lakikirkoksi. 
Kristillisyydessämme on aina uskottu, opetettu ja tunnustettu apostolein kokouksen päätöksen mukaisesti. Vieläkin pidetään kristillisyydestä eronneina ja toiseen evankeliumiin kääntyneinä niitä, jotka toisin opettavat ja tunnustavat. Eikä niitä kelpauteta kristittyjen seassa opettajiksi." Heikki Jussila - Kutsujan armo s. 175-176 otsikon ”Päätökset lain kolmannesta käytöstä” alla.
Vanhoillislestadiolaisten ja uudenheräyksen sovintokokouksessa 1911 tuotiin esille, että kyse ei tässä olisi lain alla olemisesta, vaan uskovaiselle kuuluvista neuvon, nuhteen ja opetuksen sanoista. Tämä oli uudenheräyksen edustajan kannanotto. Sovintoa ei syntynyt.

Kyse ei todellakaan ollut mistään esimerkiksi Heikki Jussilan tai kenenkään muun yhden miehen missiosta, vaan tämä on ollut vanhoillislestadiolaisuuden vallitseva ja aivan selvä kanta, josta voi lukea historiankirjoista. Erkki Reinikaisen 1990-luvulta olevan teoksen Usko ja Jumalan sana yksi keskeinen näkökohta on lain kolmannen käytön torjuminen. Seuroissa ei 2010-luvulla puhuta lain kolmannesta käytöstä sen enempää positiivisessa kuin negatiivisessakaan valossa.

Lain kolmannen käytön arviointia
Tilanne on kieltämättä ensikatsomalta vähän omituinen. Ensinnäkin on vaikea ymmärtää, miksi kenelle tahansa ei saisi puhua Jumalan tahdosta - laista, joka siis on niinkin lähellä, että se on kirjoitettu jokaisen ihmisen sydämeen.

Toiseksi yksimielisyyden ohjeessa aivan selvästi ohjataan lakia saarnattavan meissä olevan "vanhan ihmisen" vuoksi, ei Hengessä elävälle "uudelle ihmiselle”. Yksimielisyyden ohjeessa tai muuallakaan tunnustuskirjoissa ei väitetä lain kolmannella käytöllä olevan tekemistä "vanhurskaaksi julistamisen" kanssa.

Kolmanneksi vanhoillislestadiolaisuudessa nykyään puhutaan siinä määrin "evankeliumin kokonaisuuteen” kuuluvista neuvon, nuhteen, opetuksen ja kurituksenkin sanoista, että tässä suhteessa eron tekeminen lain kolmanteen käyttöön tuntuu keinotekoiselta eikä viimeksi mainittu oikeasti ole ollut olematonta historiassakaan.

Voisi ajatella jopa niin päin, että olisi parempi pitää laki lakina kuin sanoa tekojen kuuluvan "evankeliumin kokonaisuuteen" ja näin tehdä evankeliumista lakia. Näin tapahtuu esimerkiksi, kun silloin tällöin aloitetaan kertomalla armon opettavan ja tämän jälkeen puhutaan puoli tuntia teoista, joita armo opettaa. Näin on tosiasiassa armosta tehty teko ja evankeliumista laki.

Kannattaakohan meidän takertua näihin tässä esille tuotuihin systemaattisiin heikkouksiin wanhojen opetuksessa? Mielestäni ei. Se, mikä tässä koko riidassa on olennaista ja mistä voimme ottaa opiksi, on tämän kirjoituksen lopussa.

Onko lain kolmannelle käytölle tarvetta?
Edellä olen tuonut esille vähän kriittisiäkin näkökulmia perusteista, joilla oppia lain kolmannesta käytöstä on vanhoillislestadiolaisuudessa moitittu. On kaikesta huolimatta hyvä asia, että turhia opillisia sekaannuksia aiheuttava lain kolmas käyttö on meillä torjuttu. 

Ensinnäkään Raamatun selvä ilmoitus ei tunne erillistä lain kolmatta käyttötarkoitusta, toisin kuin kaksi ensimmäistä on Raamatussa aika suoraan ilmaistu. 

Toiseksi voidaan aivan hyvin sanoa niinkin, että lain kolmas käyttö on tarpeeton teologinen termi. Mihin kukaan ylipäänsä erikseen tarvitsisi lain kolmatta käyttöä, kun jo kaikkia (niin "pakanoita" kuin kristittyjäkin) koskeva lain ensimmäinen käyttö kertoo aivan riittävän tarkasti Jumalan tahdon mukaisen elämän? Lain kolmannen käytön tarve saattaa kummuta siitäkin ajatuksesta, että Jumalan laissaan ilmoittama tahto olisi muka jotenkin kätkettyä ja hankalasti ymmärrettävää viisautta. Näinhän asia ei ole, vaan kärjistäen Jumalan lain sisällön ymmärtää jokainen sen lukeva. Vai kehtaako joku väittää, että Raamatun ohjeet siivoa elämää varten olisivat jotenkin puutteelliset? Mikä konkreettinen (muu kuin ihmisen tekemä) ongelma olisi sellainen, johon ihmisen olisi saatava vastaus, mutta Jumala sanassaan kieltäytyy antamasta riittävän selvää vastausta?

Kolmanneksi koko termi on vain omiaan mitätöimään armon avaruutta ja aiheuttamaan tarpeetonta epäselvyyttä. Myös tätä termiä käytettäessä on aina läheisesti käsillä vaara siitä, että laki ja evankeliumi menevät sekaisin, vaikka sinänsä siinä aivan oikein tehdään ero lain ja evankeliumin välillä. Ollaan kuitenkin helposti tilanteesta, jossa evankeliumin omistaminen tosiasiallisesti kytketään Hengen kirkastamien ennalta määrättyjen tunnusmerkkien näkymiseen elämässä. Se on yksilön kannalta ratkaisevaa, millaisena asiat todellisuudessa näyttäytyvät.

Mitä minun on tästä kaikesta ajateltava?
On hyvin todennäköistä, että lain kolmatta käyttöä vastaan riehuminen vanhoillislestadiolaisuuden historiassa on ollut enemmänkin yleistä leviämään alkaneen tiukkuuden vastustamista kuin tarkkaan punnittua tunnustuskirjojen kritiikkiä. Ei anneta kritiikkiin ehkä liittyvien heikkouksien häiritä, vaan katsotaan olennaiseen eli siihen, mitä tällä kaikella on ennen ajettu takaa ja mitä meidän on syytä oppia vanhoilta ja pitää siitä kiinni vielä tänäänkin? 

Vanhoillislestadiolaisuudessa on ollut äärimmäisen vahva luottamus Hengen uudeksi tekevään voimaan kristityssä. Tämä luottamus on ollut jopa niin vahvaa, että on rohkeasti tykkänään kielletty tekojen ja lakien saarnaaminen uskovaisille. Eikö meillä ole mitään opittavaa tästä wanhojen asennoitumistavasta vai olemmeko mekin käsittäneet ”paremman kirkkauden” tässä asiassa?

Kristitty, joka elää Kristuksessa ja jossa Kristus elää, ojentautuu Jumalan tahtoa kohti spontaanisti, vapaasti ja iloisesti. Hänessä pääsee irti Jumalan ja lähimmäisen rakastaminen. Tämäkin on Jumalan lahja. Vaikka tekomme ovatkin niin vajavaisia, en ymmärrä, mitä varsinaista lisää lain saarnan ylläpitäminen toisi tähän lahjaan. Oikean hyvän tekemisessähän on pohjimmiltaan kyse vain Jumalan ja lähimmäisen rakastamisesta siten että laitamme Jumalalta saamamme rakkauden kiertoon.

Miten kukaan voi rakastaa käskemällä?

12 kommenttia:


  1. Kiitos, Siionin Kevät, tästä tervetulleesta aiheesta!

    Minusta tuo lain kolmas käyttö ja sen selitys ollut myös outo ja jtietystä syystä olen sen yhdistänyt kuin automaattisesti siihen yhteyteen, kun ylen tiukka opetus vyöryi päällemme ja jäi vaikuttamaan. Mielestäni sen vaikutus on näkynyt hyvin selvästi "henkiopin" synnyssä ja hoitokokouskäytänteen ylläpidossa. Sen hedelmää on ollut harhainen tulkinta Kristuksen kirkkolaista. Koska Heikki Saari toi sen opin uusheräyksestä, olen muitta mutkitta nimittänyt mielessäni sitä lakiopiksi.

    Voisiko ajtella, että överi opetus, joka vaatii uskovaiselta sellaisia "sääntöjä" tai tekoja, jotka eivät liity kymmenen käskyn opetukseen, ovat tuota "lain kolmatta käyttöä"?

    Voisiko sanoa, että "erehtymätön huoneenhallitusoppi" on ollut juuri tätä lain kolmannen käytön harjoittamista?

    Jos opetetaan "vakoilemaan" toisiaan, kenen kanssa ja kuinka paljon toinen uskovainen juttelee, mitä sivuja sanomalehdestä lukee, käykö joka seuratilaisuuksissa, kuljettaako lapsiaan kaikissa pyhäkouluissa, raamattuluokissa, päiväkerhoissa, syntyykö lapsia säännöllisesti, imettääkö liian kauan, sääliikö suurten perheiden sairaita äitejä, osallistuuko tarpeeksi myyjäisiin, talkoisiin, leireille, keitiiöryhmiin, palavereihin, harrastaako oikeita harrastuksia, saunooko sunnuntaina tai meneekö silloin lenkille, leikkivätkö lapset naapureiden kanssa tai koululaiset koulutovereiden jne.

    Entistä korkeamman muurin rakentaminen epäuskoisiin pienestä pitäen , entistä tiukemman normiston säätäminen uskovaisille ( muotitus ) uskovaisen omantunnon vähättely ja leimaaminen omalakiseksi, jos kritisoi tai kyseenalaisti uusia normeja ja ehdotonta kuuliaisuutta niille.

    Mionet asiat ovat jo muuttuneet, mutta edelleenkään ei ole tehty rajanvetoa kyseiseen harhan harjoittamiseen ja sen aiheuttamiin vääryyksiin,

    Nyt olisi varmaan jo vihdoinkin sopiva aika?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentista vl-seniori. Käsitteellisesti lain kolmas käyttö ei alunperin varsinaisesti taida liittyä siihen, että olisi myös Raamatun ulkopuolisia "käskyjä", vaan kyse on juuri Jumalan laista ja tuleeko sitä saarnata jo uskossa oleville. Toki tämä sama ilmiö omassa historiassamme on voinut mennä käsi kädessä Raamatun ulkopuolisten "käskyjen" kanssa, kun onhan historia eri lestadiolaisryhmissä ollut vahvasti virittäytynyttä elämäntapakysymyksiin.

      Unohdin laittaa tämän Googlen löytämän linkin mukaan blogiini.
      http://www.helsinki.fi/teol/steol/steol/sy101.de.gratia.pdf
      Se jostain syystä lyhyillä maininnoillaan avasi jollain tavalla koko pitkään minua ihmetyttäneen lain kolmannen käytön tarpeellisuutta / tarpeettomuutta. Mielestäni Jumalan lain sisältö on aika selkeä eikä suurimmassa osassa kysymyksiä kenen tahansa ole vaikea tietää, onko asia oikein vai ei. (Toinen kysymys on se, pystymmekö lakia noudattamaan varsinkaan kun käskyjen ankaruus viedään samalle tasolle, mitä Jeesus vuorisaarnassa: vihastuminen on tappamista ja joka on yhden käskyn rikkonut on rikkonut koko lain.)

      Vielä tulee mieleen, voisiko tuo Yksimielisyyden ohje tuolta osin olla poliittinen kompromissi, joka tyydytti kaikkia?

      Poista
  2. Siionin Kevät, blogisi viimeinen kappale on taas kuin kultakimpale ja viimeinen kysymys on kerrassaan osuva!

    Tuo kysymys palauttaa mieleeni tilanteen takavuosilta erään hoitokokoustapahtuman jälkeen, kun hoitomies totesi, kuinka ko. hoitaminen oli silkkaa Saara-äidin rakkautta. Sen syitä nykyään pidettäisiin yleisesti nuoremmassa polvessa suorastaan noloina, jopa naurettavina. Silloin kukaan ei uskaltanut suhtautua niihin siten. Muutoin oli ivaara olla itse seuraavana hoitorumbassa. Tällaisia tapahtui vielä 90-luvulla.

    Kun neuvon ja nuhteen opetuksia kehitellään ohi kymmjenen käskyn ja rakkauden lain, vaaditaan omien valtapyrkimysten vuoksi kuuliaisuutta uusille pykälille - on kyseessä harhainen lakioppi. Miksi sitä ei voisi suoraan sanoa?

    Meillä on valllinnut takavuosikymmeninä oikea lakihenkinen harhaoppi, jota ei ole oikeasti tilitetty - miksi sitä ei voisi rehellisesti todeta ja vihdoin korjata?

    Sen verran on jo korjattu, että SRK on myöntänyt ja pahoitellut yksittäisten ylilyöntejä hoitokokouksissa, mutta siihen se jäi. Itse harhaopin opetusta ei ole tunnustettu ja sen seurauksista otettu vastuuta.

    Miksi?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lisäyksenä noihin mainitsemiisi tehtyihin "tunnustuksiin":
      SRK:n johtokunta on kaksi kertaa pahoitellut hoitokokouksiin liittyvinä harhaoppeina mm. rauhanyhdistyksen tai SRK:n johtokunnan pitämistä Jumalan huoneenhallituksena, yksilön omantunnon väheksymistä ja parannuksen vaatimista epämääräisistä hengistä konkreettisen synnin sijaan. Hoitokokouksissa tapahtui inhimillisesti raskaita tilanteita. Toinen ja varmaan jopa suurempi syy puhua niistä on (mihin SRK kannanilmaisussaan viittasi) on se, että menneisyyden virheet on kohdattava avoimesti ja rehellisesti silloinkin kun ne eivät ole mieluisia ja että menneisyyden virheistä on syytä ottaa opiksi.

      En minä sano, että paikalliset rauhanyhdistykset eläisivät toisessa todellisuudessa SRK:n johdon kanssa. Kuitenkin voi kyllä sanoa, että tätä kannanilmaisua ei paikallistasolla virallisella tasolla noteraattu ihan millään tavalla. Vaikka en halua nähdä jäsenyhdistyksiä SRK:n ohjailtavina (asia on päinvastoin), ei voi kuitenkaan välttyä siltä ajatukselta, että ehkä tuo kannanilmaisu, joka sellaisenaan toistettiin seuraavana vuonna, saattoi keskusyhistyksen veljiltä sisältää vähän sitäkin ajatusta, että asioista voi puhua?

      Poista
  3. Siionin Kevät, olen sinulle kiitollinen, että haluat ylipäänsä keskustella tästä asiasta ja ottaa kantaa. Et arvaa, kuinka lohdulliselta ja merkittävältä se tuntuu, koska olen kantanut kauan muistoissani näiden menneiden vuosikymmenien tapahtumia ja niihin ymmärrykseni mukaan liittyviä vieraita/harhaisia vaikutteita ja tekoja. Vaikka on ollut vuosien mittaan ystäviä, joiden kanssa olemme jakaneet samaa ahdistusta, odottaisi silti, että koko kristillisyyttä koskeva harhainen jakso tulisi vihdoin puhutuksi rehellisesti ja korjatuksi siltä osin kuin on mahdollista.

    Eikö sellainen ole perimmältään Jumalan tahdon mukaista ja juuri osoita rakkautta uhreja = väärin kohdeltuja kohtaan, rakkauden kaksoiskäskyn johdattamina?

    Myös harhaopetuksen kuuliaisuuden vaatima yhteinen toiminta "kytätä" toisiaan uusien "överien normien" noudattamiseksi ja "epäilyttävien" tuomiseksi Kristuksen kirkkolain nojalla hoitopyöritykseen täyttää mielestäni edelleen kollektiivisuuden määritelmän. Kontrolli korostui sellaiseksi, jota ei ennen sitä ollut. Samalla rakennettiin korkeaa muuria epäuskoisiin ja ympärillämme olevaan maailmaan.

    Toiminta ei enää ole samanlaista yleisesti kuin häntänä muutamilla paikkakunnilla. Tosin USA:n tilanteesta en tiedä, miten lienee.

    Mutta,

    Meitä senioreita on yhä pilvin pimein vahva "edustus" aina SRK:n huipulta asti, joka on elänyt tämän mainitun opetuksen sisällä kaulaansa myöten ja joutunut olemaan osana sitä enemmän tai vähemmän. Eikö meidän tulisi jo vihdoin selvittää tämä sotku suomeksi, eli rehellisesti?

    Kun viittaat, että SRK:n kannanilmaisut ja pahoittelut olisivat olleet paikallislle yhdistyksille viesti keskustella, tuskin sitä yleisesti sellaisena on otettu. Kas kun meille on painotettu, että kaikki hoitokokoukset olivat ainakin pääosin siunauksellisia ja tarpeellisia. Mitä sijaa millään harhalla tai väärällä on sellaisessa ilmauksessa? Päinvastoin, syyllisiä olivat vain muutamat yksittäiset, jotka sortuivat hoidoissa "ylilyönteihin". Itseasiassa siis pahoittelut vesittivät koko harhaopetuksen?

    Onko laumalle nyt annettu SRK:n johdolta viesti, että hoitokokoukset ovat Kristuksen kirkkolain oikeaa tulkintaa tapahtuipa se minkä syyn perusteella kunkin ry:n johtokunnan veljet katsovat aiheelliseksi - mutta ratkaisevaa on vain "tyyli", millä hoito toteutetaan = tapahtuuko se rakkaudellisesti?

    Onko edelleen oikein, että erehtymättömän huoneenhallituksen veljet asettavat edelleen erehtymättömin perustein veljen tai sisaren epäilyttäväksi? Toisinsanoen, kun ry:n johtokunnan luotettu veli on huolissaan tai toisen kanssa "sairastaa" epäilyttävää - se on erehtymätöntä?

    "Vaikka en halua nähdä jäsenyhdistyksiä SRK:n ohjailtavina (asia on päinvastoin),.."

    Näinhän tilanne selitetään nyt, mutta takavuosikymmeninä se oli juuri päinvastoin. Kaikille oli selvää, että SRK:n taholta tulevat kannanotot, määräykset ja julkilausumat olivat ohjeitä paikallille yhdistyksille. Myös hoitokokousaallot organisoitiin sieltä ja koko sen rakenteen ylläpito täytyi olla sieltä lähtöisin, ei se muuten olisi ollut mahdollista siinä laajuudessa, mitä se tuli olemaan. Ajatukseni on, että alusta pitäen po. harhaopetus tuli SRK:n kautta lauman päälle ja edelleen sillä on perintönä suurin vastuu. Sitähän Markkukin on painottanut.

    Tämä kaikki, joka on meidän kokemusmaailmaamme, on jättänyt jäljet, jotka olisi nyt terveellistä tunnustaa. Entäs mitä se on merkinnyt lapsillemme...
    Näemmekö ja tunnistammeko sen?

    VastaaPoista
  4. Tunnustudskirjoissa on hyvä ja ansiokas selitys

    6 Jumalan lain kolmas käyttö

    Vaikka koko luku on seikkaperäinen, poimin tämän kohdan, joka tuo mielestäni kuitenkin meille tutun harhain eteemme. Eikö se juuri ole "lain kolmatta käyttöä", jos Jumalan lakiin pitää lisätä oman mielen mukaisia kirsityksiä ja vaatimuksia, joista armahatava rakkaus heikoimpia ja sairaita kohtaan varsinkin loistaa poissaolollaan?:

    "Uskovat tarvitsevat lain opetusta vielä siitäkin syystä, etteivät sortuisi omaan pyhyyteen ja hurskauteen, suunnittelemaan oman mielen mukaista jumalanpalvelusta, sellaista joka olisi olevinaan Pyhän Hengen innoittama, vaikka se ei perustuisi Jumalan sanaan eikä käskyyn. Sellaisesta varoittaa 5
    Moos. 12:8, 28, 32: "Älkää tehkö (...) jokainen sitä, mikä hänen omasta mielestään on oikein", vaan "kuulkaa niitä käskyjä ja säännöksiä, jotka minä teille annan", "älkää siihen mitään lisätkö älkääkä siitä mitään ottako pois."

    Tähän kohtaan liittyen viittaan tuoreen Päivämiehen kirjoitukseen. MIkko Kinnuselta hyväsisältöinen kirjoitus Isyys on elämänpituinen tehtävä:

    "On tärkeää, että jaamme kotona vanhemmuutta meille luontevalla tavalla. Perhe tarvitsee sekä isää että äitiä. Olemme isinä tärkeitä sekä tytöille että pojille. Tasavertainen vanhemmuus tarkoittaa sitä, että sekä isä että äiti osallistuvat ja sitoutuvat vahvasti vanhemmuuteen. Lapset kasvatetaan ja hoidetaan yhdessä. Ilot ja surut kohdataan rinta rinnan. Kannetaan yhdessä vastuu omasta, puolison ja koko perheen jaksamisesta ja hyvinvoinnista"

    Tuossa korostetaan terveellä tavalla vanhempien omaa oikeaa vastuuta ja uskaltaisimpa sanoa, että vanhemmat kuuntelevat toistensa jaksamista ja ymmärtävät sen rakkauden kautta tärkeäksi toisilleen ja sitä kautta lapsilleen ja koko perheen hyvinvoinnin ja kodin hengen säilyttämiseksi. Kaikkea vastuuta perheestä ei siis sälytetäkkään JUmalalle!

    Kuinka toisenlaiselta pohjalta läksikään takavuosikymmenten opetus, huhhuh sentään!


    VastaaPoista
  5. Tärkeä ja kiinnostava keskustelun avaus siionin kevät!

    Minä kuulun siihen hieman nuorempaan sukupolveen, jolle mitkään hajaannukset yms riidat eivät ole omakohaisesti tuttuja. Siten myös riidat lain eri käytöistä ovat tulleet minulle yllätyksenä.

    Aivan ensiksi haluan sanoa, että en alkuunkaan ymmärrä, kuka on keksinyt nimetä lain funktiot eli tehtävät lain käytöksi eli tuomitsemiseksi (evaluation, judgement). Tästä virheellisestä käsitteistöstä johtuen minun on ollut entistä vaikeampaa ymmärtää erilaisia muutenkin epäloogisia ja sisäisesti ristiriitaisia puheita lain kolmannen funktion torjumisesta.

    No miksi sitten puheet lain kolmannen tehtävän torjumisesta olisivat epäloogisia ja ristiriitaisia? Siitä yksinkertaisesta syystä, että de facto lain kolmannesta merkityksestä ei ole koskaan luovutta eikä voida luopua. Luopumimem olisi mahdotonta, jollei samalla Jumalan lasten keskuudessa lakattaisi puhumasta ja lukemasta Jumalan sanaa. Vai kennen mielestä raamatusta pitäisi sensuroida 99 prosenttia? Ei se laki näet ole vain siellä raamatun alkulehdillä vaan käytännössä koko raamattu on sitä täynnä. Joka kerta on seuroissa minun läsnäollessani luettu Jumalan lakia ääneen. Onpa sitä myös tulkittu ja nuhteeksikin saarnattu: synti on saarnattu synniksi ja näin opetettu, miten uskovainen ei voi toimia. Välillä on aivan vedottu kymmenen käskyn lakiin: "Älä ehkäise = älä tapa; uskovainen ei ehkäise, koska se on murhan synti".

    Minusta lain kolmannen tehtävän kieltäminen tarkoittaisi sitä, että ainoa hyväksyttyttävä saarna koostuisi ylistyksestä, kiitoksesta ja syntien anteeksi julistamisesta. Kaikesta muusta puhuminen olisi kiellettyä.

    Mielestäni tässä on nyt vähän sama ilmiö kuin mitä koen jokapäiväisessä työssäni: Henkilö tulee oikeuden luokse ja puhuu aidasta, vaikka tarkoittaa aidan seipäitä. Oikeus ihmettelee tätä sille vierasta puhetta jonkin aikaa ja tulkitsee lopulta että henkilö tarkoittaa tosiasiassa aitaa eikä niitä seipäitä. :-) Näin joudun nytkin katsomaan, että lain kolmannen käytön torjujat eivät ole tarkoittaneet puhua lain kolmannen käytön torjumisesta, vaan oikeastaan vain oikeasta lähestymistavasta ja painotuksesta lain ja armon välillä.

    Armosta osalliselle laki näyttää kauniille, suloiselle ja elämää suojelevalle. Ymmärretään, että tämä lakihan on minua varten, jotten mitään tymyyksiä ja vahingollista tekisi. Miksen siis sitä noudattaisi, varsinkin kun täydellinen viisaus ja hyvyys on sen säätänyt? Kukapa taitaisi parempia elämän ohjeita ja ongelman ratkaisuja keksiä? Mikä muka olisi parempi tapa toimia?

    Ovat muuten monet maailman filosofitkin tunnustaneet, että parempaa elämän filosofiaa kuin Jeesuksen opetus, ei taida oleman. Jos kaikki eläisivät, kuten Jeesus opetti, niin ei olisi maailmassavääryyttä. Ei sotia, ei kiusaamista, ei riistämistä, ei hyväksi käyttöä. Koska pahuus on myös uskovaisten keskuudessa, itsekkyys ja ahneus, olisi aivan kamalaa, jos seuroissa ei enää opetettaisi pitämään, mitä Jeesus opetti meidän pitämän.

    T. JoseFer

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos mielenkiintoisesta kommentista, olen kokonaan tai ainakin pitkälti samaa mieltä. Uskon, että kielenkäyttö on todennäköisesti ollut juuri puhetta seipäistä tai puista, ei aidasta tai metsästä.

      Kolmanteen kappaleeseen eli lain tuomitsemaan vaikukseen otan erikseen kantaa (vaikka en ole varma olitko eri mieltä).

      Yksimielisyyden ohjeen jaottelun mukainen lain toinen käyttö on nimenomaan tuomitsevaa ja se perustuu suoraan Raamattuun. Esimerkiksi Jeesuksen hurja lakisaarna vuorisaarnassa on nähty myös tässä valossa. Erityisesti Paavalin kirjeissä ainakin Roomalaisille, Galatialaisille, Korintilaisille näin äkkipäätä muistellen on ainakin "lain toinen käyttö" selvästi tuotu esille. Laki tuo kuoleman --> henki tekee eläväksi.

      Poista
    2. Juu, en tarkoittanut kommentoida tuota lain toista tehtävää, käyttötarkoitusta.

      Raamatun valossa aihepiiristä saa hyvän kuvan, kun laittaa nettiraamattuun ihan vain hakusanan "laki". Paavalihan on tästä Armon ja lain alaisuudesta saarnannut paljon ja selvästi. Psalmissa taas tästä lain kolmannesta käytöstä mm. seuraavaa: "Autuas on se... ..., joka rakastaa Herran lakia ja tutkii hänen lakiansa päivät ja yöt". Lisäksi sieltä löytyy lain ylistysvirttä: "Herran laki on täydellinen; se virvoittaa sielun"

      JoseFer

      Poista
    3. Niin - kristitty ei ole enää lain alla siinä mielessä, että palkka luetaan hänelle armosta; Kristuksen täydellisyyden perusteella! Mutta meillä ei ole lupaa siirtää osastoon "kristitylle kuulumatonta LAKIA" vaikkapa Paavalin sanoja Timoteukselle: "että Jumalan ihminen olisi täydellinen, kaikkiin hyviin tekoihin valmistunut (2.Tim. 3:17). Eihän kukaan luule, että meistä täydellisiä tulisi alkuunkaan, mutta tällainen kilvoituksen tähtäin kuitenkin on Raamatussa annettu, siitä ei pääse yli eikä ympäri.

      Olen Joseferin kanssa samaa mieltä, että pääosa tästä 1900-luvun keskustelusta lain kolmannesta käytöstä on ollut populistista kärjistämistä ja tahatonta tai tahallista väärinymmärtämistä, josta ei rivikristitty ole tullut hullua hurskaammasksi, ja joka ei ole ollut missään suhteessa kristillisyyden käytäntöön ja arkipäivään; esim. kymmenen käskyn ulkoa-oppiminen on ollut edelleenkin vaatimuksena SRK:n rippileirillä konfirmaatiolle jne.

      Asiasta käytiin keskustelua hulluinhuonelaisessa esim. lopuillaan olevan vuoden 2015 alkusyksystä:

      http://hulluinhuonelainen.blogspot.fi/2015/08/syksy-koittaa-mutta-paiva-sarastaa.html

      Poista
  6. Siionin kevät ja muut kirjoittajat!
    Löysin tämän blogin Omat polut-blogin sivuston kautta ja luin kaikki kirjoitukset samalta istumalta, niin mielenkiintoisia ne olivat. Erityisesti pidän keskustelun kiihkottomasta mutta silti kriittisestä sävystä, jolla vanhoillislestadiolaisen liikkeen kipupisteistä täällä keskustellaan. Olen ollut vl-liikkeen kuvioista pois pitkän aikaa mutta nykyisin uskovainen. Tunnistin kirjoituksten virittämänä sen valtavan ahdistuksen joita monet täällä käsitellyistä asioista minussa nuorena uskovaisena herättivät. Niistä oli miltei mahdoton silloin keskustella leimaantumatta vääräuskoiseksi mutta toivon tosiaan että aika on nyt siinä suhteessa toinen. Ainakin tämä blogi antaa siihen suuntaan toivoa - ja lohtua.

    Sisarpuoli

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos sinulle Sisarpuoli viestistäsi ja kommenteistasi!

      Olen itsekin ollut iloinen siitä, että täällä on vallinnut mukava keskusteluilmapiiri ja paljon hyviä ja asioista tietävien ja asiantuntevien kirjoittajien kommentteja on saatu. Mukava myös lukea, että tästä on ollut iloa blogin löytäneelle kulkijalle. Vähän on nimittäin ollut kirjoittajan otteessani hiipumista viime aikoina ja olen miettinyt koko harrastuksen mielekkyyttäkin, vaikka pohjimmiltaanhan tämä on kai jonkinlainen varaventtiili.

      Poista